Ihan hauska juttu ja konsepti: Jordan Smith voitti ammattipelaajan ja miljoonapotin | HS.fi
Piti ihan mielenkiinnosta käydä vähän katsomassa noita pisteitä. Ihan sai tosissaan pelata toi koutsi ainakin Pigossia vastaan: https://youtu.be/-OqgZ4AaAdc?si=qejhgM_MngEYD8ew. Piste lähtee n. 7 min kohdalta liikkeelle.
Nyt löytyi sopiva kisaformaatti, missä voi ilmoittautua seuraaviin Suomessa?
Australian Open umpire steals spotlight during Carlos Alcaraz vs Novak Djokovic final https://share.google/w1vym9bbxwRfWgR48
Siinähän on Medvedevillä melkoinen ehdotus. 4 x GS, 11 x Masters, kaikki pakollisia kisoja. Alemmista kisoista ei sitten saisi pisteitä lainkaan… Millähän herra ajatteli määritellä sen, kuka noissa turnauksissa pelaa? No, hiipuvan 3-kymppisen kannattaa toki ajaa asiaansa niin, että saa kerätä palkintorahoja niin kauan kuin jaksaa pelata…
Aikamoinen ajatusten Tonava tämä veli venäläinen. Harvoin on yhtä typeriä kommentteja aiheesta annettu. Huomaa hyvin, että kun huipulle on päästy, niin ajatellaan vain ja ainoastaan itseään.
Jos jaksaa lukea loppuun, niin mielestäni Medvedev puhuu täyttää asiaa. Toteaa, että kun hän oli ATP2/3 niin pystyi vapaasti pelaamaan vain GS/mastersit/pakolliset kisat eikä tarvinnut hirveästi miettiä muita. Nyt kun on ATP11 niin jos esim haluaa Torinoon, tai TOP8 seedi jatkossa, niin pakostakin joutuu pelaamaan enemmän ja kyttäämään mitä muut tekevät. Viittasi Runen tapaukseen. Tämähän on se ongelma. Vaikka sanotaan ettei ole pakko pelata, niin käytännössä on kuitenkin pakko pelata liikaa.
Jos huiput saisi pisteitä vain 15 kisasta, niin eipä olisi enää samanlainen hinku jokaiseen kisaan pisteitä keräämään. Toki Medvedev toteaa myös, että tennis on Big Business eikä yksikään kisajärjestäjä halua luopua kisastaan. Eli tuskin mikään muutu.
Niin, ja tämä ei ollut pitkään harkittu täydellinen esitys, vaan haastattelutilanteessa vastaus kysymykseen.
Asiaa ja asiaa. Kun pelaa tarpeeksi hyvin, niin ei tarvitse pelata niitä ylimääräisiä kisoja (vrt. Top3 turnausmäärä). Jos kahdeksan parhaan joukkoon pääsemiseksi vaaditaan Top10-tason pelaajalta vähän enemmän pelaamista, niin eikö siinä olla kilpaurheilun ytimessä? Medvedevin ehdotus tappaisi alemmat kisat, ja koko ranking-järjestelmän. Mielestäni tuo oli hiipuvan entisen tähden oman edun tavoittelua, ei mitään muuta.
Jos alemmista kisoista kisoista ei saisi pisteitä, niin miten eri tasojen välissä liikuttaisiin? Villeillä korteilla ylös, vasta lopettamalla alas? Tuotahan jo kokeiltiin katastrofaalisessa vajaan 8 kuukautta kestäneessä ranking-uudistuksessa, jossa ITF-kisoilta vietiin käytännössä kaikki arvo. Itse vastustin alusta alkaen, pelaajat hyvin äänekkäästi kevään mittaan, ja lopulta elokuussa(?) luovuttiin, ja palattiin lähes täysin vanhaan. Jos ranking-järjestelmää on hiottu viitisenkymmentä vuotta pääosin fiksumpaan suuntaan, niin en tiedä miten tuo kallis konsulttiryhmä sai ajatuksensa ATP:lle myytyä. @Arbitro varmaan tietää, kun uudistusta tuolloin niin vahvasti puolusti 
Siinä arvattiin “tennisteollisuuden” markkinavoimien liike ja voima väärin. Tarkoitus oli yrittää nopeuttaa parhaiden nuorten nousua, mutta konsultit eivät arvanneet, että ne tuhannet tennispyramidin ikuiset nettomaksajat, jotka eivät nopeaan nousuun kykenisi panivat rajusti hanttiin. Sittemminhän ATP on reippaasti parantanut 200-500 pelaajien olosuhteita ja palkintorahoja ja esim tälle vuodelle lanseerattavat uudet Challenger 50:t (yht n. 50 kpl v 2026) jeesaavat pelaajia paljon. Junnuentry-ohjelmat pääsarjoihin ja karsintoihin antavat nuorille myös mahdollisuuden päästä tavoittelemaan isompia pisteitä kuin mihin senhetkinen ranking muuten oikeuttaisi. Kisoja kun jyystää edelleen lukuisa joukko - sanoisinko yli 25 vuotiaita pelureita, jotka dominoi M15-M25 kisoja mutta joista vain harva breikkaa Challenger tasolle ja nämä “ei-breikkaavat” tulppaavat tai hidastavat osittain nuorten nousua.
Koko ranking-järjestelmähän kun on siitä ikävä että ne 18 parasta kisaa lasketaan ja jos pelaaja ei pysty nousujohteisesti voittamaan parempiaan ja nousemaan isompien pisteiden kisoihin niin siitä maksimirankingista ei pysty nousemaan vain voittamalla huonompiaan. Ennenkuin nuorella pelaajalla on pisteitä vähintään 18 kisasta he jäävät sitten useimmiten näiden kokeneempien sarjajyrien taakse entrylistoilla.
Eivät ne 25-vuotiaat ja sitä vanhemmat mitään tulppaa, vaan mittaavat nousevien nuorten tasoa. CH50-kisat ja niiden sijoilla 200-500 olevien olosuhteiden ja palkintorahojen parantaminen nimenomaan nostaa tenniksen tasoa kokonaisuudessaan, ja se tuskin on kenenkään mielestä huono juttu.
Mielestäni ATP-tasolle pitää nousta sitten, kun siihen on oikeasti rahkeita, ei raakileena. Villeillä korteilla pääsee kyllä kokeilemaan, ja mittaamaan tasoaan, kuten myös JE- ja JR-paikoilla. En ole mitään tutkimusta aiheesta nähnyt, mutta omissa tilastoissani junnuentryt eivät juurikaan ole parantaneet nuorten pelaajien rankingeja. Ainoa ero on siinä, että nuoret pelaavat noiden avulla isommissa turnauksissa kuin ennen (mutta saavat siis suunnilleen saman verran pisteitä).
Tämä saa aikaan myös yhden ongelman, joka näkyy selvimmin 21- 24-vuotiaissa. Huiput edelleen etenevät, mutta seuraavissa (sanotaan ikäluokan pelaajat sijoilta 8-20) pelaajissa tuleekin takapakkia. JE-paikoilla päästään isompiin turnauksiin, ja sieltä tulee vähilläkin voitoilla suhteessa parempia pisteitä. 21-vuotiaana ei noita paikkoja enää saa, Challengereissa ei luistakaan, ja sieltä puuttuu se alemmilla tasoilla hankittu rutiini, ja ranking alkaa laahata tai tippua.
Tämähän ei tietenkään koske kaikkia pelaajia, mutta kyllä tuo selvä ilmiö on. Jos vaikka jääkiekkoon vertaa, niin celebrinit ovat valmiita junnupeleistä NHL:ään, mutta aika moni kasvaa änäripelaajaksi vasta Euroopassa tai AHL:ssä vietettyjen vuosien jälkeen.
Ja vielä viimeiseen kappaleeseesi. Jos pelaaja ei pysty voittamaan itseään parempia pelaajia, niin miksi tuon pelaajan pitäisi nousta heidän edelleen rankingeissa ja Entry-listoilla?
Jaksan myös ihmetellä tätä huippupelaajien napinaa kauden pituuden ja kisamäärien osalta, sillä samaan aikaan samat kaveri ramppaa kaikenmaailman näytösmatseissa tai six kings slämeissä siinä kohtaa kun kiertue on tauolla. Siihen päälle nämä UTS jne pelailut. Ketään ei myöskään pakoteta osallistumaan yhteenkään kisaan. Sit vaan ottaa vähän osumaa pisteiden muodossa, ja jos on tarpeeksi hyvä niin voi jättää aika montakin kisaa välistä.
Ei pakoteta ei, mutta kuten Ruud viime kaudella aiheesta avautui tonnien missaaminen tietää vähennyksiä Bonus pool-rahoihin, puhutaan kärkipelaajien näkökulmasta tuntuvista summista. 21 miljoonaa taalaa viime kauden potti mikä noin karkeasti meni top30-pelaajien jaettavaksi (lasketaan tonnit + ATP-finaalit näistä pisteet yhteen), nää on rahoja mitkä ei näy kausiansioissa. Jotta voit välttää vähennykset mandatory-tonneihin on osallistuttava, se taas luo paineen pelata vaikka puolikuntoisena.
Eli on luotu systeemi missä “ei ole pakko pelata” mut jos et pelaa, saat maistaa “typerän päätöksesi” pankkitilillä muutenkin kuin kyseisen kisan palkintorahojen missaamisena.
Raha on iso motivaattori ja tähtipelaajille näytösturneet rahakasta bisnestä, niin sanottua iisi mania missä suoritustasolla ei sinänsä ole merkitystä koska palkkio on taattu. Sitä pitää kysyä pelaajilta itseltään miten paljon näytösten kiertäminen kesken kauden kuormittaa esimerkiksi henkisesti. Mut jos järjestäjä lyö top10-pelaajalle 2 miljoonaa käteen et tuutko tänne vetää kahden tunnin läpsyttelyt, ei tuollaisesta kovin moni kieltäydy. Dohassa sentään pelattiin ihan kisatennistä mut oltaisko siellä nähty kumpaakaan kärkikavereista, ellei kisajärkkärit olisi heittänyt 1.2 miljoonaa taalaa kouraan per naama, vaikea sanoa.
Ehkäpä se tähtipelaajien napina “raskaasta kaudesta” pohjautuu enemmän siihen, että ATP pyrkii yllämainituin keinoin sanelemaan näiden kalenteria sen sijaan, että pelaajilla itsellään olisi enemmän vapauksia valita.
Toisaalta Casper Ruud on tienannut urallaan palkintorahaa 27 miljoonaa, siihen päälle vielä aika mehevä siivu sponsorituloja. Eli jos jää siivu bonuspoolista saamatta, niin ei ihan heti itseään katuojasta löydä 
Sanoinko että pitäisi? Totesin vain ettei nouse - eikä pidäkään nousta. Yksi kohtuu hyvä esimerkki tällaisesta tulpasta oli paljon Suomessakin esiintynyt Ivan Nedelko, joka mm. jäädytti Hyvinkäällä 2016 nuoren Tallon Griekspoorin kolmessa erässä kylmässä tihkusateessa ja sitten 2022 Kouvolassa nuoret Sigsgaardin, Weightmannin ja Virtasen - kaikki kolmessa, paras rankki vähän yli 200 mutta 6-7 vuotta heilui siinä 300-400 välillä.
Ainakin pidit ranking-järjestelmää siitä ikävänä, että nuori pelaaja ei huonompiaan voittamalla voi nousta. Miten tuon sitten tulkitsee…
Enpä taaskaan sanonut ettei nuori pelaaja voi nousta… Nuori pelaaja ei vaan mahdu kisaan mukaan ennenkuin rankki olisi riittävä ja jos ei mahdu mukaan ei rankki nouse riittäväksi. Ja se vanha kettu väijjyy vuodesta toiseen siellä omilla rankingluvuillaan voittamalla niitä huonompiaan ja pääsääntöisesti häviämällä paremmin rankatuille.
Jokainen tasonsa mukaan, ja keräämiensä pisteiden mukaan. Käytännössä kahdella M15-tittelillä pääsee jo mukaan kaikkiin M25-kisoihin. Pari titteliä niistä, niin alkaa pääsemään CH50-kisoihin. Jne. Jne. Ei tuo kovin hidasta ole, jos taso on oikeasti jo siellä, minne ollaan tähtäämässä. Tienin ja Jódarin nousuista voi katsoa kuinka nopeasti ATP-tasolle nousee, jos on tarpeeksi hyvä.
Ja tosiaan, nuoret pelaajat keräävät pisteitä saman verran kuin ennenkin, mutta pelaavat isompia kisoja. Osa itselleen vielä liian kovia. Sanohan esimerkki nuoresta pelaajasta, joka ei mielestäsi pääse tällä hetkellä pelaamaan “ansaitsemallaan tasolla”? Villit kortit ja junnu-entryt kyllä tuossa auttavat. Ja samalla saavat monen nuoren pelaamaan juuri niin korkealla minne noilla pääsee, vaikka voisi olla parempi hakea rutiinia astetta alempaa.
Huiput eivät tarvitse lisää rahaa, mutta on varmaan aika iso houkutus pelata sen yhden ottelun lisää, jos sillä varmistaa parin miljoonan lisäansiot. Jokainen kuitenkin tietää, että ura voi päättyä jo huomenna. Mutta luulen kyllä, että rankingpisteet on ne jotka houkuttavat. Isot egot kentällä ja TOP10 sijoitus, pääseminen Torinoon jne on se mistä kilpaillaan.
Mitä tulee näytösotteluihin, niin en enää muista kuka avautui niistä (ehkä Sabalenka, koska seuraan hänta somessa), mutta totesi, että jos joku vertaa näyttösottelut kilpaotteluun, niin ei ymmärrä tenniksestä mitään. Valmistautuminen GSään alkaa viikkoja etukäteen ja jokainen päivä on tarkkaan suunniteltu ja kaikki pienetkin asiat tehdään sata lasissa. RG:n ja Wimdledonin väliin ei mahdu yhtään vapaata päivää, joten henkinen kuorma on tapissa pari kuukautta putkeen. Näytösottelu tarkoittaa, että lennetään jonnekin, shoppailaan hieman (eli taisi olla Sabalenka), syödään hyvin vieraiden kanssa ja käydään kentällä pari tuntia pitämässä hauskaa. Voi lähinnä verrata lepopäivään.
WTA on muuten hiljattain perustanut työryhmän, Tour Architecture Council, joka Pegulan johdolla nyt tutkii miten kisakalenteria voisi muuttaa jo kaudelle 2027. Niin, että olisi vähemmän kuormittava ja vältyttäisiin näistä Dubain ikävistä tapahtumista.
Varmasti kaikki ymmärtää sen, että joku näytösmatsi menee ihan täydestä läpsyttelystä. Vaan kuinka monta vastaavaa läpsyttelyä maksava asiakas jaksaa kauden aikana katsella? Vaikka fyysinen kuorma kentällä ei ole kummoinen, niin matkakilometrejä kertyy, aikavyöhykkeet vaihtuu ja se vähäkin mahdollinen aika kotona jää ihan minimiin. Varmasti nuo osaltaan lisäävät sitä vuositason kuormaa. Mutta jos jatketaan Ruudin esimerkin kautta, niin pari vuotta sitten mies jatkoi ATP-finaalien jälkeen kautta vielä sen verran, että lensi Meksikoon näytösmatsiin, sen jälkeen painettiin Dubaissa vai Saudeissa vielä näytösotteluita. Näiden seikkailujen myötä offseason meni pitkälti ohi ja lopulta päätyi vetämään treeniblokin helmikuussa. Kokonaiskuvassa kauden 2023 ensimmäisen puolikas meni lopulta aika reisille. Saman vuoden tammikuussa mies avautui mediassa epäinhimillisestä kalenteristä, vaikka omat valinnat edesauttoi sitä, että lepopätkä ja selkeästi suunniteltu treeniblokki meni käytännössä ohi.
Ihan huippupelaajien alapuolella aika moni käy puolestaan pelaamassa kesän ja talven aikana sitten liigapelejä (Ranskassa ja Saksassa kait maksetaan ihan ok korvausta), jos niille siis löytyy kalenterista tilaa. Kuinka paljon kisakalenterin keventämisestä siis on hyötyä, jos pelaajat käyttävät vapautuvan ajan pelaamiseen jossain muualla? Ihan huippuja lukuunottamatta valtaosa pelaajista pelaa kisaviikon aikana lopulta sen 1-2 matsia, heidän kohdallaan myös tulovirta on aika eri luokkaa kuin top 10-15 osastolla. Kalenterin keventäminen osuu heidän kukkaroonsa, mutta heidän ei ole mahdollista kompensoida asiaa näytösmatsien kautta, koska ne on top 10 kavereiden heiniä.
Kisakalenterin järkevöittämistä jos miettii, niin kiertueen selkeämpi maantieteellinen jaottelu voisi olla ainakin järkevää. On aika eri kiertää kauden kisoja pelkästään Euroopassa, kuin olla vaihtamassa mannerta monta kertaa vuodessa. Kehittämispaikkoja on varmasti muitakin, mutta aikamoinen sarka tuossa on jos meinataan isompia muutoksia ajaa läpi.
e. Jatkan vielä sen verran, että ATP Bonus poolin osalta sijalle 10 tullut pelaaja sai pohjakorvauksena noin 370,000$ + rankingpisteiden määrästä korvausta tietyn kertoimen verran. Jos huippupelaajat päättävät pelata pari 250 kisaa kauden aikana, niin pelkästään starttirahaa kertyy helposti saman verran. Summasummarum, huippupelaajien kohdalla korvausjärjestelmä palkintorahojen, starttirahojen, sponsoritulojen ja näytösmatsien osalta takaa aivan älyttömän kompensaation näille kavereille. Valtaosa tästä rahasummasta menee kuitenkin sinne top 10-15 osastolle, joka on sitten äänekkäimmin vaatimassa kalenteriin ja pelisääntöihin kevennyksiä, joka puolestaan vaikuttaisi merkittävästi 20-200 sijoilla majailevien pelaajien mahdollisuuksiin hankkia elantonsa.
Huippupelaajilla on mahdollisuus jättää kisakalenterista pois kaikki 250 ja 500 kisat ja silti hankkia aivan riittävän määrän pisteitä slämeistä ja kahdeksasta pakollisesta tonnikisasta. Kauden voi siis vetää läpi 12 kisan kalenterilla. Siellä on toki ne neljä pakollista 500 kisaa, mutta joku Taylor Fritz keräsi niistä viime kaudella 550 pistettä, jonka vaikutus rankingiin oli parin sijan verran.
Nimenomaan, nykysäännöillä pääsevät kokeilemaan riittääkö paukut, ennen ei päässyt kuin villeillä ja jos omassa maassa on vain 2-3 kisaa niin oli vaikea nostaa ramkkia niin että alkaisi päästä kaikkiin 15-25 :iin mukaan.
Tony Godsick kertoo Uniqlo- dealin synnystä: