Pälkähti katsoa tämän viikon rankingia sillä silmällä ja niinhän siinä kävi, että pituuskeskiarvoksi kärkikymmenikölle tuli millilleen 190 cm.
Olen aika varma siitä, että se on historian suurin. Isner kyllä käväisi. top10:ssä taannoin, ja. ehkä olisi pitänyt tarkistaa…
1991-syntyneet ovat vahvasti matkalla kaikkien aikojen kapeimmmaksi ikäluokaksi, vaikka kärki onkin terävä. Vasta viisi pelaajaa on yltänyt sadan joukkoon, ja tähän asti heikoin ikäluokka on ollut 1969-syntyneet, joita kuitenkin ehti sadan joukkoon kolmetoista. Lisäksi tästä ikäluokasta puuttuvat täysin nuorena ennätykseensä yltäneet. Nuorimpana tuon on saavuttanut Kuznetsov, ja hänkin 25-vuotiaana.
Tässä vielä lista sadan joukkoon yltäneistä:
Grigor Dimitrov BUL ATP-3
Pablo Carreño Busta ESP ATP-10
Andrey Kuznetsov RUS ATP-39
Tennys Sandgren USA ATP-55
Pierre-Hugues Herbert FRA ATP-63
Seuraavina tyrkyllä Hanfmann, Travaglia ja Basic, mutta tiukkaa tekee saada edes kymmentä täyteen.
Tuo 1991-porukan kapeus oli nähtävillä 2009 junnujen Ranskan avoimissa, jossa R16 vaiheessa pelasi 12 kpl alaikäisiä 17-16 vuotiaita 1992 ja osin 1993 pelaajia ja vain 4 kpl 18-vuotiaita 1991 nimiä. Täysin poikkeuksellinen asia poikien GS-kaavioissa. Lisäksi vain yksi eteni kvartsiin jossa hävisi. Laaksonen ja muut 1992 nimet ratkaisivat mitalisijat. Silloin ajatteli että onpa 1992-ikäluokka kova, mutta taisi mennä monilta osin myös 1991-ikäluokan heikkouden piikkiin.
1991 sai kuitenkin kaksi junnujen GS-voittajaa ja molemmat Wimbledonissa. 2008 Grigor Dimitrov ja 2009 Andrey Kuznetsov.
Kaksi 1991-jenkkiä olisi odottanut top100 joukkoon ehkäpä kipuavan, mutta on siellä nyt sentään Sandgren.
Devin Britton eteni 17-vuotiaana 2008 US Openin finaaliin, jossa kohtasi ikätoveri Dimitrovin. Britton esiintyi edukseen vielä miesten US Openissa villillä kortilla ja isoa peliä pelasi. Saavutti 21-vuotiaana sijan ATP387 ja ura loppunut jo aikaa sitten. Toinen 1991 jenkki Chase Buchanan eteni myös US Openin junnufinaaliin, vuotta myöhemmin kuin Britton, eli 2009 kun hävisi Tomicille.
Buchanan pelasi myös US Openin miesten pääsarjassa muutamia kertoja, mutta pehmeältä peli näytti. Saavutti kuitenkin 23-vuotiaana ATP158 lukeman ja ura loppunut jo.
Siinä varmaan ne suurimmat 1991 floppaajat odotuksiin nähden, mutta ei näitä paljoa edes ollut, joita top100 toivoina pidetty. Henri Kontisen takavuosien dubbelipari 1991 Marin Draganja tunnettiin junnukiertueella tasokkaana lupauksena, mutta tekee sentään dubbelissa ATP-uraa.
Miltäs 1994 ikäluokan tilanne näyttää kun vertaa 1991 kolmen vuoden takaiseen? Tuo 1994 ollut myös heikko, varsinkin kärjen osalta, mutta ehkä laajuutta hieman enemmän kuin 1991-porukalla.
1994-syntyneet:
Lucas Pouille FRA ATP-13
Jordan Thompson AUS ATP-63
Adam Pavlasek CZE ATP-72
Thiago Monteiro BRA ATP-74
Kimmer Coppejans BEL ATP-97
Eli ei kovin valoisalta näytä, kuten ei vuotta vanhemmillakaan. 1993-syntyneitäkin vain viisi sadan joukossa, ja Top50-nimet vähissä. Pari seuraavaa ikäluokkaa ajanut jo ohi, eikä ysiseiskatkaan paljoa jää jälkeen.
Kuinkahan kauan tässä joutuu odottamaan seuraavaa alle 30-vuotiasta ykköspelaajaa? Murrayhan oli toistaiseksi viimeinen, kunnes ikä täyttyi viime keväänä ja syksyllähän paikan otti jo 31 vuotta täyttänyt Nadal. Federerkin kerkisi jo olemaan ykkösenä jonkun aikaa 30 vuotta täytettyään.
Tietokonerankkauksen ajalta näiden kolmen “tuoreen” kasvon lisäksi aika vähiin jäävät nimet aikaisemmalta 40 vuodelta. Vain neljä nimeä: Agassi, Lendl, Connors ja Newcombe.
Ja luullakseni Murrayn ikätoveri Dkokovickin on tyrkyllä vielä tyrkyllä ikämies-ykköseksi ennen nuorten hurjien esiinmarssia.
Mainiota grafiikkaa tuo ykköspelajien ikää vuosien saatossa kuvaava viiva liittämässäni kuvassa. Harmi että kuva on jo nelisen vuotta vanha.
Vastaan täällä:
Vaikka nämä ennätyspovaukset eivät aina natsaa, niin minne ihmeessä vasurit huipulta ovat kadonneet Nadalia lukuun ottamatta ja hänkin on (vain) tennisvasuriksi opetettu. Esimerkiksi vuoden 1975 päättörankingissa topkympissä oli kaksi ensimmäistä vasureita (Connors, Vilas) ja kolme muutakin kymppikärjessä: puolet kaikista siis. Taitaa olla ennätys!
Koko 18 vuoden aikana tätä vuosituhatta topkymppiin (year end ranking)
on Nadalin lisäksi selvinneet vain ilmeisesti Coria ja Verdasco ja niistäkin on jo aikaa…Onkohan tässä taas virhe?
Nurinperin tilastoja tulkiten Niemistä voi pitää jonkin verran alisuorittajana. Kukas muukin tätä tilastovajetta olisi myös voinut vähän korjata? Niemisen paras päättöranki oli 15:s (wikipedia-tieto) kun paras oli 13:s samalta vuodelta.
Joku syy (tai useampia) tähän täytyy olla. Vasenkätisyydestähän on kiistatonta hyötyä kilpatenniksessä.
In his book Right-Hand, Left-Hand, Chris McManus of University College London argues that the proportion of left-handers is increasing and left-handed people as a group have historically produced an above-average quota of high achievers. He says that left-handers’ brains are structured differently (in a way that increases their range of abilities) and the genes that determine left-handedness also govern development of the language centers of the brain.[35]
In a 2006 U.S. study, researchers from Lafayette College and Johns Hopkins University concluded that there was no statistically significant correlation between handedness and earnings for the general population, but among college-educated people, left-handers earned 10 to 15% more than their right-handed counterparts.[50]
Interactive sports such as table tennis, badminton and cricket have an overrepresentation of left-handedness, while non-interactive sports such as swimming show no overrepresentation. Smaller physical distance between participants increases the overrepresentation. In fencing, about half the participants are left-handed.[51]
Jos katsotaan uusinta ranking-listaa, mikä vasurien osuus top-100:ssa?
Alla olevasta linkistä aukeaa luettavissa (paljon kuvaajia ja taulukoita) oleva tieteellinen artikkeli aiheesta.
For both sexes, left-hander frequencies among year-end top 10 players linearly decreased over the period considered. Moreover, left-handedness was, however, no longer seems associated with higher probability of attaining high year-end world ranking position in male professionals. In contrast, cross-sectional data on left-hander frequencies in male and female amateur players suggest that a left-handers’ advantage may still occur on lower performance levels. Collectively, our data is in accordance with the frequency-dependent hypothesis since reduced experience with left-handers in tennis is likely to be compensated by players’ professionalism.
Coria? En nyt jaksa tarkistaa, mutta eihän Coria nyt vasuri ollut, vaikka monesta muusta asiasta häntä voikin syyttää.
Omaan mutuiluu perustavansa hypoteesina voisin heittää että suoritustekniikkojen tullessa yhä yhtenäisemmiksi vasureiden valmennus on haastavampaa ja mallisuorituksia joka paikassa vähemmän saatavissa. Aiemmin heikollakin tekniikalla, kuten yhä naisten tenniksessä, pärjäsi, nyt ei enää. Macenroe, Connors, molemmilla luokaton kämmentekniikka, kuten myös Kerberillä. Connorsilla ja Kerberillä kammottavan huonot syötöt vielä siihen päälle. Nyky miesten tenniksessä ei tuollaisilla tekniikoilla enää pärjää, vaikka olisikin vasurietu.
Samaa mieltä myös tuon tutkimuksen kanssa, että lisääntynyt ammattilaisuus myös vähentää vasurietua. Pelaajat pystyvät yhä paremmin sopeutumaan erilaisiin kielteisiin, ja etu myös sitä kautta pienempi. Tietenkin asia on myös osin päinvastoin eli jos kiertueella on vähän vasureita, niin niin harvojen etu siitä näkökulmasta kasvaa, kun näitä vasureita tulee vastaan harvemmin.
Mikäs se keskeinen syy (syyt) sitten tutkimuksen mukaan nyt olikaan? Parhaillaan on 9 vasurinaista top100:ssa. Miehiä on 16 eli joka kuudes. Luku yllätti, tosin 20 parhaan joukossa on vain yksi.
Tuo kontrasti top-20 vs. top-100 on iso. Täytyy lukea. Lopussa on pohdinta/johtopäätökset.
Valitettavasti tällä “nokkelalla telefoonillani” en oikein pysty paneutumaan oikein täysillä. Mikä data? Jos keskeinen lopputulos on siinä, että ero eli vasuriushyöty on säilynyt huonommilla ammattilaisilla (tal ainakin osa siitä), mutta kääntynyt jopa toisinpäin parhailla, ei se ole oikeastaan kunnon selitys.
Toisaalta tammikuun lopun 2018 ranking100 osoittaa, että sijoilla 21-100 taitaa vasureilla ollakin yliedustustusta. Keitä ne huonommat ammattilaiset oikein ovat?
Näppituntumalta tuntuu, että ilmiö on juuriaan myöten onnistuttu todistamaan olemassaolevaksi, mutta huonosti jos ollenkaan on pystytty vastaamaan kysymykseen: Miksi.
Kyllähän tuo artikkeli vastaa kysymykseen miksi. Harjoituksen puute. Eli pelaajat ovat tottuneet pelaamaan oikeakätistä vastustajaa vastaan, ja vasenkätinen vastustaja on saanut tästä edun. Tämä etu on artikkelin mukaan nykyään lähes kadonnut.
Perimmäiseksi syyksi katson itse tennispelin muuttumisen vasureiden kultakaudesta sanotaan nyt 40 vuoden aikana tähän nykyiseensä.
Otetaan kaksi kaksi esimerkkiä: vuoden 1978 peliään hyvällä tasollaan pelaavat silloinen vasuri ja oikuri sekä tänä vuonna pelaavat vastaavat parit. Elävöittämiseksi annetaan pelaajille nimetkin mutta tuttuudestaan huolimatta ne ovat vain viitteelliset: Gerulaitis&Vilas, oik&vas sekä Bautista-Agut&Ramos-Vinolas, oik&vas, joista jälkimmäinen pelataan siis tänä vuonna.
Molempien otteluparien pelaamia pisteitä oli yhteensä 200; taisivat olla tasaväkisiä kolmieräisiä! Molemmissa otteluissa myös syöttövastuut jakautuivat veljellisesti tasan, kaikilla oli syöttövuoro 100 kertaa.
Sen tarkempaa ottelutilastoa kuin tässä esittämäni tuskin kukaan kaipaa. G ja V pelasivat tiukan ottelun, jossa pelatut yhteensä 200 pistettä jakautuivat suurinpiirtein näin: GV-matsi 50, 110 ja 40 pistettä ja tämänvuotinen BA&RV 110, 30 ja 60 pistettä.
Ensimmäiset pisteet merkitsevät niitä kaikkein lyhyimpiä suoria ja puolisuoria syöttöpisteitä: 0, 1 tai 2 laillista lyöntiä. Tämä osuus on yli kaksinkertaistunut 40 vuodessa (50:stä 110:een).
Kolmannet pisteet ovat pallorallittelujen (väh. 7 lyöntiä) pisteet, lisääntyneet noin 50 % (40:stä 60:een).
Keskimmäiset pisteet ovat olennaisimpia vasureitten katoamisen kannalta. Ennen niitä oli yli puolet kaikista, 110 mutta enää vain 15 % kaikista ja noin neljännes siitä mitä ennen eli 30 pistettä.
Näissä 3-6 lyönnin pisteissä joissa valmiusaikaa lyöntiinkin on niukalti jopa molempien pyrkiessä yhtaikaa ja pikapikaa verkolle vasureilla oli se peräänkuulutettu etunsa oikureihin nähden. Refleksinomainen pelaaminen niissä tilanteissa oli päässyt harjaantumaan oikeakätisiä vastaan eivätkä he tätä eroa pelirutiinissa millään harjoittelemisella pystyneet poistamaan.
Niillä lyhimmillä ja pisimmillä pisteillä, varsinkaan jälkimmäisillä, ei ole juurikaan merkitystä vasurihuippujen määrän suhteen.
Jo pelatussa ottelussa kävi odotetusti: Vilasin aggressiivisempi peli toi voiton 6-7, 7-5, 6-2 vasurille. Toinen ottelu pelataan myöhemmin Espanjassa.
Miksi sitten peli muuttui, olisi seuraavan tason pohdintaa. Pelivälineet paranivat, ja niihin kuuluivat laajasti ymmärrettynä myös virhepomputtomat keinomateriaaliset pelialustaratkaisut. Pallotkin saattoivat olla tasalaatuisempia, mistä ei ainakaan minulla tietoa.
Näin takakenttälyönnit (joita syöttökin on) pääsivät kehittymään niin kovuudessa, tarkkuudessa kuin varmuudessakin. Samalla, tosin viiveellä, joskus 1990-luvulla vilkas liikennöinti verkon ja vanhan valtaviivan eli takalinjan välillä väheni kunnes käytännössä loppui kokonaan ainakin systemaattisena pelistrategiana.
Kilpa verkon herruudesta oli menettänyt merkityksensä A Agassin pitkän uran aikana. Samassa rytäkässä katosivat sitten vasenkätisetkin tennishuipulta.
Katsojat kuitenkin taatusti tykkäisivät jos koko kenttä otettaisiin takaisin hyötykäyttöön: stopparit ja erityisesti täysin kadonneet lobitkin tulisivat takaisin tennisväkeä ilahduttamaan.
Tuohan olisi iso askel tenniksen evoluutiossa taaksepäin, kuulen jonkun purnaavan. Tähän ketjunpätkään semmoiset pohdinnat vasta-argumentteineen eivät kuitenkaan kuulu.
Ivo Karlovic täytti hiljattain 39 vuotta, on edelleen sadan joukossa, ja lisäksi Haasin ja Ramírez Hidalgon lopetettua ainoa 1970-luvulla syntynyt aktiivipelaaja. Ivosta tulee siis viimeinen sadan joukkoon mahtuva 1970-luvulla syntynyt. Heitetäänpä pieni tietokilpailukysymys: kuka oli viimeinen 1960-luvulla syntynyt sadan joukkoon mahtunut? Entä 1950-luvulla? Vinkkeinä se, että olivat Ivoa huomattavasti nuorempia. Toinen helpompi, toinen ei ehkä niin.
Vaivsikets tämä sokkokitjoittelua. No nyt näkyy jotain. Muistelisin, että Lendl on syntynyt jo 1960 joten ei millään voi olla viimeisin 60-lukulainen. Vastaan Björkman. Connorskin on aikaisin syntynyt 50-luvullaan (52), mutta ura oli pitkä. McEnroe oli vuonna 59 syntynyt. Menee niippas naappas heidän kahden kanssa. Arvaan McEnroe. (muuten kai kysymystä ei olisi ehkä esitettykään)
McEnroe oikein, 28.6.1993, ja ikää 34 vuotta 4 kuukautta. 1960-luvulla syntynyt on sitten se haastavampi.
Connors oli myös hyvä haku. Vaikka onkin vuosikymmenen alussa syntynyt, niin oli 1993 alkuvuodesta vielä sadan joukossa.
Olihan siellä veikkaus toiseenkin, mutta Björkman on syntynyt vuonna 1972.
Veikkaan Francisco Clavet s.1968, joka oli 34-vuotiaana top100 pelaaja vielä syksyllä 2002. Tuli mutu, että Eurosportilla oli aikanaan puhetta Clavetin olevan viimeinen 60-luvulla syntynyt kiertueella. Voin muistaa väärinkin että joku muu oli vielä pidempään. Toisaalta 69-syntyneet oli heikko ikäluokka, joten ehkä se Clavet.
Ja oikea vastaus myös toiseen, Francisco Clavet, 30.9.2002, 33v 11kk.
Odottelin jonkun veikkaavan Piolinea, joka on kuitenkin vuotta nuorempi kuin Clavet, ja saavutti huippunsa 30-vuotiaana. Clavet kuitenkin sadan joukossa pari kuukautta myöhemmin.
