Itse jäin kaipaamaan tilastoja pelaajien henkisistä mitoista. Sillä kun olisi ollut jotain tekemistä ketjun aiheen kanssa. Ja myös Markuksen viestin kanssa…
Tsekkaa vaikka viimeisen 4 vuoden GS-tilastot ja kuka herra siellä on ollut useiten finaalissa, eiköhän siinä sulle ole sitä tilastoa “henkisestä mitasta” 
ATP on noita parhaita päätösrankingin ykkösiä listannutkin. Syöttöstatistiikassa parhaita ykkösiä ovat olleet Roddick, Federer ja Sampras. Palautuksissa taas Djokovic, Nadal ja Agassi.
Under Pressure Leaders sen sijaan parhaiden vuosien osalta:
- Nadal
- Federer
- Federer
- Nadal
- Djokovic
- Sampras
- Federer
- Hewitt
Luotan tässäkin enemmän tilastoihin kuin fanitukseen ja täysin satunnaiseen neljän vuoden otokseen. Nadal ja Federer ovat olleet ne kylmäpäisimmät 1990-luvun alusta alkaen.
Ihan höpöhöpö tatseja tuommoiset sanon ma… Pelejä seuraamalla ne on tullut todettua että esim. Djoko- Federer match-upissa, Djoko on aina henkisesti niskan päällä mitä ovat isoissa skaboissa pelanneet. Muistuu mieleen niin monet kerrat kun Fed on johtanut Slamissa Nolea joko 2-0 tai 2-1 ja lähes aina sulanut ja alkanut tekemään virheitä kun ei kasetti yksinkertaisesti kestä maailman parasta palauttajaa vastaan. Ja nämä siis sillä otoksella mitä olen GS-kisoja katsellut monet vuodet. Plus sitten kaikki finaalit viime vuosina missä Djoko on alistanut Federeriä. Nopeasti tsekattuna 2015 vuoden finaalit Djoko vei 5-2 Federeriä vastaan ja noista GS-finaalit+ ATP Tourin finaali 3-0. Siinä sulle sitä tilasto-dataa 
Epäilemättä. Parannusehdotus palstalle: mahdollisuus blokata asiattomat käyttäjät. YLE:llä toimi mainiosti.
Hiukka ounastelen, että tulevina vuosina myös fyysisesti pitkillä miehillä riittää henkisiä ominaisuuksia riittävästi siihen ykköspaikkaan. Katsoinko oikein, mutta taisi olla puolet top20-laisista juuri nyt väh. 190-senttisiä. Tämän hetken suurimmat lupaukset uusiksi ykkösiksi lienevät myös juuri ne kookkaimmat.
Mitkä ihmeen vuodet olet matseja katsellut? TIlannehan oli pitkään juurikin päinvastoin. Djokovic onnistui häviämään Federerille jopa Ranskan avoimien semeissä vaikka pelillisesti oli jo totaalisesti edellä ja sama häviäminen pelillisestä dominanssista ja johtoasemasta tapahtui useita kertoja ranskassa Nadalille. Samoin djoko hävisi tiukkoja matseja US Openissa Federerille, vasta se tiukka voitto US Openissa näiden pään kestämättömyyten päättyneiden häviöiden jälkeen muutti suunnan. Federerhän oli jo silloin ollut pelillisesti kauan alakynnessä ja tietenkin nyt luisunut siitä yhä vain alaspäin. Katselet aivan omituisia vuosia, joilla asiaan ei ole mitään merkitystä. Nythän Federer joutuu yrittämään ties mitä suunnitelma B:tä jotta ylipäänsä pärjää.
1 tykkäys
Us Openissa nimenomaan taisi olla 2010 ja 2011 milloin laskin Federerin olevan vielä aivan parhaiden päiviensä vedossa, mutta silloin alkoi nimenomaan se Nolen nousu niin henkisesti kuin pelillisestikin. Nuo taisivat olla semifinaaleja, ja vaikka tosiaan Fedex johti erissä 2-0 jo, niin peli alkoi näyttää muistaakseni siltä kolmannesta erästä eteenpäin että Djoko vie ja Fed vikisee kentällä. Myös sama homma oli 2000-luvun puolen välin jälkeen näissä legendaarisissa Wimpelin finaaleissa nuorta Nadalia vastaan, jossa Nadal oli mielestäni henkisesti niskan päällä ja pääsi vähän Rogerin “ihon alle” vaikka Fed noista taisi usemman finaalin Nadalia vastaan voittaa kuin hävitä mutta tosiaan se ei ollut mikään ihme kun pelattiin ruoholla ja vastakkain melkeinpä maitopoika iässä oleva Nadal ja siinä pelaajan parhaassa iässä ja uransa huippuiskussa oleva Federer. Kyllä se on nimenomaan uran vähän myöhemmässä vaiheessa tullut esille, että Federer ei ole henkisesti niin vahva pelaaja kuin luullaan ja nimenomaan näitä muita maailman parhaita kuin Djokoja ja Nadaleja vastaan, koska niin monta matsia katsonut missä Rogerilla kun ei kulje niin alkaa hirveä virhesuma ja mies ikään kuin lyyhistyy kentällä henkisesti niin Nadalia kuin Djokovicia vastaan keitä pidän maailman vahvimpina pelaajina mentaalisesti. Toki Nadalin viime vuodet eivät puhu sen puolesta, mutta onhan se nähty erityisesti massalla kuinka vaikea mies on “murtaa” henkisesti ja päästä pelissä niskan päälle. Tässä ei ole oikeastaan onnistunut edes Djokovic, vaan viimeisimmässä Roland Garrosin finaalissa 2014 kun serbi ja espanjalainen kohtasivat niin se oli Djokovic kuka murtui paineessa ja päätti tuon finaalin myös kaksoisvirheeseen kun muistan sen niin elävästi. Viime parina vuotenahan Nole on nimenomaan pyyhkinyt pelillisesti Nadalilla lattiaa kun espanjalaisen peli ollut niin sekaisin. Eli näkisin marssijärjestyksen jos mitataan pään kestoa: Nadal> Djoko> Federer. Koska yksinkertaisesti Federer on se pelaaja joka näistä helpoiten kovassa paineessa sortuu virheisiin.
Minusta yhä sekoitat henkisen ja pelillisen puolen, mutta Nadalin henkisestä vahvuudesta olen samaa mieltä että hän oli omassa kastissaa tietyn aikaa. Toisaalta tieto siitä että jaksat pidempään, enemmän ja kovempaa kuin vastustajasi, helpottaa aika paljon siihen henkiseen kovuuteen. Olen myös sama mieltä että Federer liian usein romahtaa noissa otteluissa, joissa periaatteessa olisi mahdollista taistella lujemmin voitosta. Siltikin mikä on pelillistä ja mikä on henkistä, on aika vaikea erottaa.
Federerillä kesti liian kauan ‘tajuta’, että hänen a-suunnitelmansa ei toimi Nadalia vastaan. Toki jos voittaa kaikki muut helposti, on aika kiusaus säilyttää se etu kuin alkaa hypätä tuntemattomaan jossa kenties alkaa hävitä kenelle sattuu. Federerin aivan oivallinen lyhyt rystyslaissipalautus sai kaikki muut vastustajat , erityisesti massalla, mutta oikeastaan lähes alustasta riippumatta pois tolaltaan ja pois mukavuusalueelta ja paljon breikkejä Federerille. Nadalia vastaan tuo palautus on itsemurha lähes kaikkialla, aivan nopeimpia alustoja lukuunottamatta. Nadal, ehkä kaikkien aikojen paras keskikentän pallojen lopettaja, hyödynsi nuo armotta.
Federer on tuonut vanhoilla päivillä ties mitä yritelmiä palautuspeliin, mutta mitään vastaavaa kuin tuo lyhyt slaissi hän ei ole keksinyt, kaikki muut palautukset vähentävät breikkimahdollisuuksia muita kuin Nadalia vastaan ja lopulta Federer on taantunut melkoisen huonoksi palauttajaksi vailla todellista suunnitelmaa. Nykyinen suunnitelma on kokeilla vähän kaikkea. Olisinpa nyt mieluusti nähnyt miten olisi tilanne ollut tämän vuoden Wimbledonissa. Olisiko Nadalin pelisuunnitelmaetu riittänyt vieläkin? Erittäin harmillista ettei tuo ottelu toteutunut, mutta ehkä vielä 2017, vaikkapa 4 kierroksella?
Kyllä minä sen olen aina tiedostanut, että jos otetaan Rafa vs Fed matchuppi niin Rafan pelityyli on enemmän myrkkyä Rogerille kun taas toisinpäin ja ollut sitä oikeastaan aina ihan noista ajoista lähtien kun kohtasivat ekaa kertaa GS-finaaleissa ja Rafa oli vielä mainitsemani maitopoika ja Roger ehkä uransa parhaassa vedossa niin pelillisesti kuin henkisestikin. En nyt halua sanoa että Rogerin henkinen kantti olisi heikentynyt vuosien saatossa, koska se kuulostaisi hieman hassulta tavallaan että iän myötä kävisi näin mutta ehkäpä sen jälkeen kun Rogerin “valtakausi” eli aika ylivoimaisena maailman ykköspelaajana päättyi, tai sinne tulivat nämä 86-87 syntyneet huiput haastamaan tosissaan ja sitten menivät pelillisesti ohi niin siinä ehkä taittui hieman Fedin selkäranka henkisesti, ja alettiin näkemään näitä matseja missä mies tosiaan ihan mureni henkisesti kentällä näitä kavereita vastaan, ja yleensä mitä isompi peli eli jos finaali etc kyseessä niin sitä epävarmemmalta Roger vaikutti myös pelillisesti mutta näkisin sen myös henkisellä puolella.
Jamie Murray ja Bruno Soares varmistaneet kauden 2016 parirankingin ykköspaikan. Mutta eikös merkittävämpi ranking isojen turnauksien kaavioitakin ajatellen ole tuo ns. henkilökohtainen dubbeliranking, jonka kärjesssä on vielä selvästi ranskalaiset Mahut ja Herbert, koska ovat keränneet isoja pisteitä kauden mittaan myös muiden pelaajien kanssa.
Mikäli Murray ja Soares voittavat Lontoon tittelin, niin ATP1 pelaajana kauden päättää Bruno Soares. Skottiveljekset eivät voi siis olla ATP1 pelaajia kauden päätteeksi kumpikin, sillä Jamiella olisi ATP2 lukema taulussa turnausvoitolla.
Soares ei olekaan ollut aiemmin ATP1 pelaajana, joten olisi historian 50:s listaykkönen.
Toivottavasti Kontinen ja Peers romuttaa nuo spekulaatiot.
Pientä projektirankingien maalailua pitkästä aikaa. Tässä ja seuraavissa viesteissä kärkitusina muutamina ajankohtina. Pahoittelut, jos jokin laskuvirhe osuu joukkoon.
30.1.2017 (Australian avointen jälkeen):
1. Murray 11210
2. Djokovic 9530
3. Wawrinka 4930
4. Nishikori 4545
5. Raonic 4480
6. Cilic 3515
7. Thiem 3325
8. Monfils 3265
9. Nadal 3140
10. Berdych 2610
11. Goffin 2540
12. Kyrgios 2370*
* Potentiaalinen ennätysranking3.4.2017 (Maaliskuun Mastersien jälkeen):
1. Murray 11120
2. Djokovic 7440
3. Wawrinka 4285
4. Raonic 3700
5. Nishikori 3470
6. Cilic 3050
7. Thiem 2605
8. Nadal 2500
9. Monfils 2305
10. Berdych 2160
11. Tsonga 2010
12. Pouille 1981*15.5.2017 (Massakenttien Mastersien jälkeen):
1. Murray 9160
2. Djokovic 5830
3. Wawrinka 4005
4. Raonic 3295
5. Cilic 3050*
6. Nishikori 2450
7. Thiem 2265
8. Berdych 1880
9. Karlovic 1720*
10. Monfils 1650
11. Tsonga 1560
12. Goffin 1540
Ivo kympin sakkiin 38-vuotiaana?
1 tykkäys
5.6.2017 (Roland Garros’n jälkeen):
1. Murray 7960
2. Djokovic 3830
3. Raonic 3115
4. Wawrinka 3035
5. Cilic 2890*
6. Nishikori 2270
7. Monfils 1650
8. Karlovic 1630*
9. Berdych 1520
10. Tsonga 1470
11. Dimitrov 1425
12. Thiem 129510.7.2017 (Wimbledonin jälkeen):
1. Murray 5460
2. Djokovic 3740
3. Wawrinka 2990
4. Cilic 2350*
5. Nishikori 2045
6. Monfils 1640
7. Raonic 1615
8. Karlovic 1450*
9. Dimitrov 1335
10. Isner 1120
11. Tsonga 1110
12. Bautista Agut 995*Entäs Rafa ja Rpger?
Kovin kaukanahan nuo ovat, ja hyvää kevättä tarvitsevat. Nadal toki vielä kymmenen joukossa ennen kevään massakisoja. Normaalilla tasollaan jos pelaa, niin pysyy kyllä kympin sakissa. Roger tarvitsee todella väkevän paluun, jos aikoo kymmenen joukkoon ehtiä esim. Wimbledoniin mennessä.
1 tykkäys
Saatiin vielä kaksi uutta kriteerini mukaista veteraanivoittajaa tänä vuonna: Lorenzo ja Berdych. Kymmenlukujen tilasto näyttää nyt tältä: 1970-luku 26 pelaajaa, 1980-luku 13, 1990-luku 8, 2000-luku 11 ja 2010-luku 26. Uutta kymmenlukuennätystä ei ihan vielä syntynyt, mutta onhan tässä vielä kolme vuotta aikaa…
Jokohan tänä vuonna saadaan voittaja, joka on syntynyt vuoden 1988 jälkeen?