Hups - tuli luettua vähän nukkuneena tuo juttusi, hieman epätarkasti.
Lisäksi pelannut loukkaantuneena mm. US Open SF:n vs. Delpo ja pahemmin loukkaantuneena AUS Open QF vs. Ferrer (kun oli alla 3 peräkkäistä slam-voittoa) sekä tietenkin AUS Openin finaali vs. Wawrinka, kun ei kunnolla voinut liikkua ja syötti ykkösiä 160 km/h selän takia. Joo, kaikilla vaivoja, mutta Nadal niitä, jotka eivät anna rtd. tai wo “kovin” helpolla. Olisi kyllä pitänyt ottaa se toinen AUS Open, kun 5. eräsä mokasi varman rystyn vs. Djoko kriittisessä paikassa pari metriä verkolta.
1 tykkäys
Nadalhan ei tunnetusti koskaan häviä terveenä.
1 tykkäys
Samoja mustavalkoisia ja lyhyesti pohdittuja höpöhöpö-puheita, jotka on helppo ampua alas (pitänee kaivaa vaivalla vanhat kirjoitukset aiheesta) vastustamattomasti. Ehkäpä tenniksen reiluimpia pelaajia, mitä tulee post match -lausuntoihin ja asenteeseen, jolla suhtautuu otteluihin ja vastustajiin jne. Turhan väittelyn haluista argumentoida tuolla lailla populistisesti yhdellä lauseella, kun jokainen meistä tietää, että Nadal on hävinnyt ns. terveenä kymmeniä ja kymmeniä matseja. Huonoa tuuria on ollut muutamissa paikoissa, kun on ollut mahdollisuus voittaa suurta - enemmässä määrin kuin Djokolla, Wawrinkalla, Murraylla, Federerillä.
2 tykkäystä
Voihan asiat noinkin nähdä. Kyllä Nadal on osannut myös selittelyn ja varsinkin ihmettelyn taidon. Kommentteja alustoista, palloista tai muiden tylsistä pelityyleistä on riittänyt aikojen saatossa.
Eikä se välttämättä ole ns.tuuria jos kroppa ei kestä sitä että koko ajatus tämän pelin pelaamisesta lähtee erittäin fyysisestä pelistä ja puolustamisesta. Ennemminkin se on hinta mitä tuosta pitää maksaa. Huonot tuurit ovat selityksenä aika vanhoja.
1 tykkäys
Joo, tuuriksi on tuota loukkaantumishistoriaa aika hölmöä ajatella, mutta ei Nadal nyt ole mikään erityisen sour grapes tyyppi ole myöskään matsien jälkeen. Ihan hyvin juttelee hävittyjen matsienkin jälkeen. Ei tietenkään osaa aina antaa täyttä tunnustusta vastustajalle, mutta toisinaan kuitenkin osaa ja ei sieltä nyt sen rehdimpiäkään pelaajia tai vastustajan paremmuuden tunnustajia, jotka kuitenkihn paljon voittavat, löydy. Muutama turha kertominen loukkaantumisesta jälkikäteen tai hyvin myöhään on ollut ehkä turhia, mutta ihan asiallista käytöstä minusta ja kaikkihan pyrkivät ottamaan henkisiä etuja sieltä mistä pystyvät. Loukkaantumisia on enemmän kuin muilla, mutta pelityyli ja liiallinen lihasmassa sen aiheuttaa.
Nadalilla on rakenteellinen vika jalassa, joka uhkasi uraa alle 20-vuotiaana. Erikoispohjalliset, joilla pelaa, ovat auttaneet ratkaisevasti ongelmasta mutta aiheuttavat kropalle vääränlaista kuormitusta. Tästä on mm. kirjassaan kirjoitettu kuvaavaasti, ja itse asiassa tämä on asia - ei varsinaisesti Nadalin pelityyli - mikä on aiheutanut ongelmia.
Reisi Ferreriä vastaan kesken matsin (1. erässä) AUS Openin QF:ssä, DelPoa vastaan (oliko matsin alussa vai ennen matsia jo?) US Openin SF:ssä ja selkä Wawrinkaa vastaan AUS Openin F:n alkulämmittelyssä (vai parin ekan geimin aikana?).
Todella huonoa tuuria, ettei AUS Openissa ole yli 1 pytyn mies, varsinkin kun muistelee sitä raadollista Djokovic-finaalia ja nyt tätä toista viisieräistä, jossa vaadittiin Brad Gilbertin mukaan “kautta-aikojen” Federer 5 viimeisen geimin aikana, jolla käänsi ottelun murron takaa ohi tullen.
On se huonoa tuuria, että sinulla on selkeä anatominen ongelma joka uhkaa peliuraa nuorena todella, todella vakavasti.
Nadal kertoo usein SYITÄ, ei TEKOSYITÄ, tappioilleen. Kerran sanoi, GS-lehdistötilaisuudessa, ettei haluaisi puhua asiasta, koska syntyy käsitys että hänen tappion syynä olisi aina jokin vamma. Mutta, let’s face it - ihmisten kesken on valtavassa määrin tekijöitä vaihtelua Gaussin käyrän mukaisesti, ja joidenkin ihmisten kohdalla loukkaantumisherkkyys on selvästi toisia suurempaa, vaikkeivat olisi tehneet mitään väärää.
Ei tässä asiassa tarvitse mustavalkoisesti ajatella. Variaatiota ihmisten kesken - joillain ollut huonompaa tuuria kuin toisilla. Vai mitä sanotte Robin Söderlingin sairaudesta, yhden mainitakseni; Mardy Fishin tilanne; Nadalin anatominen ongelma.
Nyt tietty Federerin selkä veroitti loppukautta, mutta 36-vuotiaana, vaikka fysiikka ja taidot olisivat kuinka korkeatasoiset, niin ikä tulee kaikkia vastaan. Teiniikäisen anatominen ammattilaisuuden kannalta vakava jalkavaiva ja siitä aiheutuva kropan epäsuhtainen kuormitus ja juoksemisen ja liikkumisen tavallaan uudelleen opettelu, tuosta ongelmasta selviäminen ja sieltä 10 RG:tä voittaneeksi pelaajaksi…huhhuh, sanon minä.
Nadal osaa olla tosikkomainen ja valittaa ottelutapahtumissa pikkuasioista, mutta lehdistötilaisuutensa ja post-match-puheensa ovat - ja olen objektiivisesti seurannut näitä vuosikausia - todella, todella selkärankaisen ja itselleen/muille rehellisen urheilijan/ihmisen puheita. Ajattelunsa on todella tervehenkistä ja arvostettavaa.
Tilastoa 17v tai alle CH-menestyjät ikäluokista 1984-1989 vs. 1995-2000.
Elikä kuuden syntymävuoden rypäs. Kumpi laajempi menestyspelaajien määrältä?
84-89 vuosilta 2002-2007:
Turnausvoittajia
1984 Mario Ancic
1985 Tomas Berdych, Nicolas Almagro, Jimmy Wang
1986 Rafael Nadal, Richard Gasquet
1987 Novak Djokovic
1988 JM Del Potro, Jevgeny Korolev
1989 Donald Young
Voittajia yhteensä peräti 10 kpl
Finaalin hävinneet
1988 Gulbis 17v 11kk Tampereella
1989 Nishikori
Eli yhteensä CH-finaalissa tuossa iässä esiintyneitä 10+2.
Semissä hävisi 1984 Söderling vuonna 2002.
Vasta 18-vuotiaana CH-voitto Andy Murray, Stan Wawrinka ja Marin Cilic ja näillä ei CH-menestyksiä 17-vuotiaana.
Näistä kymmenestä 1984-1989 syntyneestä ATP1 pelaajia tuli kahdesta ja lisäksi yhteensä 7/10 saavutti top10 rankingin ja kaksi ylsi lisäksi top50 tasolle Young sekä Korolev. Wang ATP85 jäi heikommaksi.
Eli aika merkittävänä asiana voi pitää alle 18-vuotiaan CH-voittoa. Kuitenkin samalla muutamat 18-vuotiaana läpimurtonsa tehneet osoittavat, että ehtii maailman huipulle vielä hieman myöhemminkin, vaikka ei paljoa myöhemmin.
2013-2018 CH-voiton 17v tai alle ottaneet 1995-2000 syntyneet ja ensi vuosi vielä aikaa uusille nimille.
1995 Nick Kyrgios
1996 Borna Coric
1997 Alexander Zverev, Taylor Fritz
1998 Casper Ruud
1999 Denis Shapovalov, Yibing Wu
2000 Felix Auger-Aliassime, Nicola Kuhn
Yhteensä 9 ja kymmenettä voisi povata ensi vuonna Rudolf Mollekeristä.
Lisäksi finaalissa 16-17-vuotiaina 1998 Frances Tiafoe, 1998 Stefan Kozlov ja 1999 Alex De Minaur. Yhteensä 9+3=12. Sama kokonaislukema kuin edellä nostetulla poppoolla mutta vuotta lyhyemmässä ajassa.
Merkille pantavaa on myös tuo finaalien suuri voittoprosentti nuorten pelaajien kohdalla.
Lisäksi nykynuorista CH-semissä esiintyneet alle 18-vuotiaana 1996 Hyeon Chung, 1997 Andrey Rublev, 1999 Corentin Moutet ja 1999 Miomir Kecmanovic ja viimeistään tämä seikka nostaa 1995-2000 poppoon laajuuden suhteen paremmiksi CH-menestyjiksi jo nyt kuin mitä olivat vuosituhannen alkuvuosina 1984-1989 porukka.
…jos siis 70 prosenttia tuon ikäisistä CH-voittajista saavuttaa top10 rankingin…
1 tykkäys
Näinköhän John Peersiltä jää ATP-1 saavuttamatta. Vaikka he ovat Henkan kanssa nyt tasapisteissä niin Peersillä on yksi turnaus enemmän pelattuna (kesällä s-Hertogenbosch) ja tästä johtuen on ranking on nyt 2. Peers sai s-Hertogenbosch turnauksesta 90p, joka on sama kuin Henkan huonoin pistemäärä Barcelonasta (90p). Peersillä tämä Barcelonan 90p ei vaikuta rankingiin… Mahtaa Johnia harmittaa…
1 tykkäys
Tuossa kohtaa voisi säännöt olla vähän joustavammat. Ei järkeä ei, varsinkin kun parin molemmilla pelaajilla sama pistemäärä.
Kävi mielessä aiemmin että lieneekö tuossa jokin porsaanreikä ja näemmä oli. Suomalaisittain emme valita kun meni näin päin, mutta hassulta vaikuttaa.
Eli Henkan täytyisi käydä häviämässä yhdessä kisassa alkukierroksilla jonkun muun kanssa että aussi voisi nousta jakamaan ykköspaikkaa.
1 tykkäys
31-vuotias Rodf Laver oli vuoden 1969 paras pelaaja neljän GS-voittonsa (se oikea Grand Slam!) ansiosta vaikkei mitään virallista vuoden lopun rankia hänellä silloin ollutkaan. Laver täyttää vuosia elokuussa. Nadal, kesäkuun poikia, on nyt kuitenkin ohittamassa hänet tällä ‘kaikkien aikojen vanhin kalenterivuoden ykköspelaaja’ -listalla.
Toukokuussa 1987 syntyneillä Djokovicilla ja Murraylla on vuoden päästä mahdollisuutensa saada oma nimensä tälle historialliselle seniorilistalle. Ei ollenkaan mahdotonta. Ainakin se tuntuu jotenkin todennäköisemmältä kuin se, että silloin jo 37-vuotiaan Federerin ja Nadalin urien menestykäs jatkuminen jatkuisi aina vaan…
JK. Saman epävirallisen listan mukaan Nadal jää toiseksi vanhimmaksi kalenterivuoden ykköseksi sotavuosien jälkeisenä aikana. Tsekkoslovakialais-egyptiläis-brittiläinen Jaroslav Drobny nousi vihdoin vuoden 1954 parhaaksi pelaajaksi vasta 33 vuotiaana.
Jääkiekossakin tämä Jaroslav maailman luokkaa 1940-luvulla.
Törmäsin vahingossa mielenkiintoiseen Brasilialaispelaajaan - tunteeko kukaan?
Pelannut paljon 2005-6 ja vielä pari vuotta sittenkin.
http://www.itftennis.com/procircuit/players/player/profile.aspx?PlayerID=30022028
Nimen perusteella pitäisi kai olla jonkinlaista suomalaista sukujuurta.
1 tykkäys
En ole aiemmin tuosta kuullut. Selvästi suomalaisia sukujuuria. Maailmalla asuu 2 miljoonaa Suomesta 100 edellisen vuoden aikana muuttunutta tai heidän jälkeläisiään, joten suomalaisia voisi jollain tapaa laskea maailmassa olevan yli 7 miljoonaa.
Näihin ulkosuomalaisiin usein törmää erinlaisissa yhteyksissä.
Toin taannoin esille kuinka huvittavan usealla Brasilian tennispelaajalla on japanilaisnimi. Siellähän on valtaisa japsivähemmistö. Lisäksi Chilen ja Argentiinan pelaajilla paljon saksalaisia sukunimiä, ehkä jokunen natsien jälkeläinenkin kun joukkoryntäys Etelä-Amerikan suuntaan tapahtui 1940-luvun puolivälissä. Toki sen jälkeen myös.
Ihme olisikin ellei yksi suomalaisnimi mahtuisi Etelä-Amerikan tennispelaajistoon, kun niin kirjavaa sakkia on.
Se on huvittavaa joskus katsoa kaiken maailman banaanivaltioiden suomalaispopulaation määriä. Aina ne luvut yllättää suuruudellaan. “Meitä” on aivan kaikkialla ja paljon.
Lukasz Kubot saavuttaa siis maanantaina ATP1 dubbelirankingin ja on historian 51:s ykkönen. Kubot on ex ATP41 kaksinpelissä ja on hyvin tavanomainen dubbelin listaykkönen. Kun katsoo näiden historian 51 dubbeliykkösen kaksinpelin ennätysrankingeja, niin valtaosalla se on välillä 18-48.
Tuo Kubotin ykkössija miellyttää siinä mielessä, että minusta on pariaan Meloa parempi tennispelaaja ja monesti on ratkaisemassa matseja haamulyönneillä, toki toisaalta myös tuo pari kaatuu Kubotiin jos on kaatuakseen. Kubot ja Henkka Kontinen ovat pareissa samassa asemassa. Lahjakkaita kaksinpelissäkin ja parit monesti voittaa tai kaatuu näiden pelaajien kautta ja sitten Melo ja Peers ovat enemmän niitä varmoja työjuhtia.
1 tykkäys
Pariisin Mastersin finaalissa vastakkain kaksi 1992-ikäluokan pelaajaa. Hyvin tekee nyt tuloa tuo ikäluokka vihdoin 25v-kauden syksyllä.
Liveranking 1992
- ATP14 Jack Sock turnausvoitolla ATP9
- ATP25 Diego Schwartzman
- ATP30 Damir Dzumhur
- ATP33 Filip Krajinovic turnausvoitolla ATP25
- ATP47 Ryan Harrison
Kukaan ei muista enää viime vuonna ikäluokan ykkösenä ollutta ex ATP17 Bernard Tomicia. Povasin 2016 tammikuussa että ensimmäisenä 1992 ikäluokasta top10 rankingin saavuttaa Sock. Jenkki oli silloin noin sijan 25 pelaaja. Ei tosin mikään iso veikkaus ollut, mutta moni myös sanonut ettei koskaan top10 joukkoon nousisi. Nyt se on enää Krajinovic-kaadon päässä.
Serbi puolestaan voisi turnausvoitolla nousta hänkin vielä todella korkealle ensi vuoden aikana.
2 tykkäystä
Noh, kun yhtä aikaa ja yhtäkkiä yllättäen on poissa viime vuosien/vuosikymmenen valtiaat (ikäjärjestyksessä) Federer, Wawrinka, Nadal, Murray ja Djokovic, tietysti joidenkin muiden on vihdoin myös voitettava. Ei siinä sen kummempaa. Lisäksi voi ehkä mainita nimet Berdych, Ferrer, Nishikori, Raonic tässä yhteydessä…
Noista yhdeksästä nimestäni vain yksi ei ollut kahdeksan parhaan joukossa vuoden lopulla kaksi vuotta sitten.
1 tykkäys
Kubot koki saman kohtalon kuten Peers Henkan kanssa eli vaikka pisteitä on saman verran kuin Melolla niin turnauksia on pelattu yksi enemmän ja siksi ykkösranking jäi saavuttamatta.
Nyt on iso loukkaantumissuma, joka auttaa varmasti muiden nousua. Mutta syynä tähän selvästi se, että top10 ikärakenne oli ennen loukkaantumisia niin vääristyneen vanhentunut. Vielä keväällä/kesällä jotkut hehkutti kuinka paljon 30v täyttäneitä top10 porukassa. Nyt kun koko porukka telakalla ja nuoriso ottaa näiden paikan listan kärkisijoilla, niin vähätellään nuorison saavutuksia. Tenniskalenterissa olennaisin asia pysyä terveenä ja se on mahdottomuus kovin pitkään yhtäjaksoisesti yli 30-vuotiaana.
Eikös näitä sukupolven vaihdoksia aiemminkin listoilla ole nähty myös iäkkäiden pelaajien loukkaantumisten avittamana. Nyt se korostuu, koska näitä kehäkettuja oli top10 porukassa yhdessä vaiheessa niin älytön prosenttimäärä.
Kun povaa nuorien nousevien lupauksien ennätysrankingeja, niin kannattaa huomioida se että kun pelaaja keskimäärin pelaa uransa fyysisesti jaksavinta tennistä 22-vuotiaasta 28-vuotiaaksi, että kuinka paljon tuossa ajanjaksossa listat ehtii elemään ja vanhat starat vaihtuvat tuoreilla nimillä.
Kannattaa katsoa ATP-listan top10 porukkaa viiden vuoden sykleissä.
2017
2012
2007
2002
1997
1992
1987
1982
1977
Niin muutokset näette olevan rajuja. Näin se menee myös jatkossa. 2022 on top10 lista taas muuttunut radikaalisti ja sen muutoksen alkusysäykset nyt voimakkaasti nähtävillä.