Huhhuh. Kuvastaa, paljonko on saanut noina Ketolan vuosina anteeksi puutteita (kun ei mitän Isner-vahvuuksiakaan) ammattilaistasolla.
Ketola pelasi kisoja “Timbuktussa”, ja ei ollut koskaan lähelläkään absoluuttiselta tasoltaan top-100:aa.
Ominaisuudet olivat puutteelliset mutta tilastojen mukaan ATP130 ennätys on alakanttiin. Pelaaja joka voittaa urallaan 5 CH-titteliä. Karsii 3 kertaa Grand Slam-pääsarjaan ja etenee niistä kerran 2.kierrokselle, sekä etenee kahdesti ATP-kvartsiin, niin tuollaiset urameriitit omaavat olivat takavuosina keskimäärin lähempänä sijaa sata kuin Ketola oli.
Voittoja tuli Intiassa, Uzbekistanissa, Israelissa ym, mutta kolme hyvää GS-suoritusta kuvastaa tason todella olleen ainakin tuota 130 luokkaa.
GS-pääsarjassa kun se 128 paikkaa.
Oliko Hallen ruoholla joku mahtava vääntö ex ATP1 Kafelnikovin kanssa. Tarkistin, 2001 Ketola vei erän ATP7 venäläiseltä.
Uran paras voitto 2003 Moskovan kisasta ATP44 Chelan kaato ja 2000 Davis Cupissa kaatui Ruotsin kakkospelaaja ATP68 Tillström erin 3-2.
Jotain hyvääkin joukkoon mahtui, vaikka häntä “fletku-Ketolaksi” jotkut kutsuivat.
Ketolan urassa mielenkiintoinen seikka se, että kun saavutti nuorena 23v ennätyksen ATP130 niin tuohon aikaan sai kyytiä top100 nimiä vastaan, mutta kun oli 25-28v niin tasaisuus puuttui rankingin ollessa noin 200, mutta löytyi kykyä paremmin haastaa top100 nimet kuin nuorena paremmalla rankingilla ja parhaat matsit pelannut monta vuotta ennätysrankingin jälkeen. Jos olisi jollain tavalla yhdistänyt nuoruusvuosien tasaisuuden(kyky jaksaa painaa läpi koko vuoden joka vaatii fysiikalta paljon) ja konkari-iän putkautukset samaan ajanjaksoon, niin ranking olisi ollut hieman sijaa 130 parempi, mutta tuskin radikaalisti.
Tuolla 80-100 ennätysvälillä käynyt vuosien saatossa monenlaista pelaajaa ja monet nousseet sinne eksoottisten CH-kisojen turvin.
Tottahan kaikki tämä, ainakin äkkiseltään luettuna ja pohdittuna. Sanoisin silti, että nykyään ei lähennellä top-100:aa moisella vahvuudet-heikkoudet -paketilla?
Ei tietenkään. Koko ajan ilmiselvien heikkouksien määrä vähenee lajissa kuin lajissa. On oltava jatkuvasti hieman parempi peittämään/hoitamaan heikkouksia. Legendaariset JohnnyMac ja Connors muun muuassa olivat dominoivia pelaajia valtavista puutteistaan huolimatta. Muilla pelaajilla oli vielä isompia puutteita. Samoin varmasti jokin Nadalin tyyppinen pelaaja voi olla että mietitään ettei ei enää 20 vuoden päästä noin heikolla syötöllä ja heikolla kahdenkäden rystylyönnillä ja passiivisella palauttamisella voi pärjätä tai Federerin yhdenkäden rysty voi olla kuollut 20 vuoden päästä.
1 tykkäys
Onko hyvävireisen Nadalin rysty muka heikko? Kovaa hän sitä junttaa ja esim. huippukausinaan 2010, 2013 ja 2017 mätti sitä mielestäni erinomaisella tasolla. Toki se on teknisesti eri tekoa kuin vaikka Djokon ja Special-K:n, mutta omalla tavallaan kyllä vahva biomekanisesti. Samaan hengenvetoon sanoisin, että sen syvyyskontrolli on ollut ongelma, ainakin tappioissa Djokovicille, ja olisikohan siinä lievää takakenoisuutta tai osuman takanaoloa silloin?
1 tykkäys
Kehitys menee urheilussa samanlailla kuin puhelimien kehitys.
Kun katsoo nykystarojen otteita, vahvuudet ja heikkoudet ja vertaa vaikka 20 vuoden takaiseen Samprasiin niin onhan siinä eroa lähes yhtä paljon kuin jos vertaa vuosituhannen vaihteen luureja nykyisiin.
…ja nykyiset puhelimet ovat 20 vuoden päästä monilla tavoin heikompia ominaisuuksiltaan kuin 2030-luvun puhelimet tulevat olemaan ja samankaltaisesti urheilussa heikkoudet vähenee uusilla sukupolvilla verrattuna entiseen ja hyvät ominaisuudet ovat entistä parempia. Junnut kopioi aina sen hetkisiltä tähdiltä ja ei ole turha sanonta se, että pojasta polvi paranee.
Kun katsoo 1980-luvun tennistä ja vertaa nykyiseen niin vaikutelma sama kuin katsoo lankapuhelinta ja vertaa nykyiseen iPhoneen, mutta johtuu toki maila ja jännekehityksestäkin.
Ensin oli erittäin hitaat kierrettävät lankapuhelimet ja sitten tuli niihin sentään näppäimet joka vähän nopeutti ja tenniksessä oli samaan aikaan aivan vastaava kehitys ja se kehitys menee edelleen eteenpäin samaa tahtia puhelinkehityksen kanssa.
Vai joko ollaan kehityskulun päässä? Tuskin, sillä ihmisten keskipituus jatkaa koko ajan kasvuaan ym ja tietotaito paranee. Globaali maailma myös luo uudet mahdollisuudet lajin kehitykselle kun sama tietotaito on kaikkien saatavilla ympäri maailman ja näin ei takavuosikymmeninä yhtä suoranaisesti ollut.
Juurikin näin, @pahansuopa elää vielä karkeasti menneisyydessä kun joskus väärä leuat sanoivat että rafalla ei ole kunnon yläkierre rystyä. Mutta tosiaan tuo on ollut viimeisten vuosien aikana, en nyt muista kuinka pitkällä aika jänteellä rafan suurin kehitys pelissään. Eli nykyään voi kyllä sanoa että rafalla on kelpo kahden käden rysty, millä ei enää joudu vaikeuksiin puolustaessa ja pystyy myös junttaamaan läpi tuolta puolelta 
Rafan rysty on teknisesti kivikaudelta, vaikka hän on lyöntiä kehittänytkin ja puutteisiin nähden lyö rystyään erinomaisesti. Samoin lyö hienosti slaissia vaikka sekin on kaikkea muuta kuin teknisesti kunnossa. Rafa hukkaa valtavan määrän energiapotentiaalia rystyssä viemällä mailan taakse kärki alhaalla kuin aloittelija ja unohtamalla käyttää lantiota kuten kaikki sellaiset jotka oikeasti osaavat rystyn tekniikan. Voimalla voi paikata puutteita, mutta ei paskasta rystystä se kuitenkaan vielä asetta tee ja se on yksi Rafan pahimmista suhteellisista heikkouksista. Jos ette usko minua, niin kuunnelkaa kun Simon says! https://www.youtube.com/watch?v=M9uUZamWMGI
Siis pystyyhän Rafa juuri noihin suorituksiin kuin Hardcourter sanoo, ja hyvin osaa peittää rystyn heikkouksia ja rysty on kehittynyt koko ajan. En kiellä noista asioista mitään, olen samaa mieltä, mutta… Jos mietitään mitä rystyllä pitää huipputenniksessä tehdä 20 vuoden päästä, niin uskon ettei kukaan pelaa tuollaisella rystyllä top 100:ssa, niin kuin ei oikeastaan pelaa juuri nytkään.
2 tykkäystä
Hyvin tiivistetty! Slaissia olen aina ihaillut nimenomaan siksi, että lyö sitä ties mistä kiireestä ja paikasta ja asennosta tosi varmasti, tarkasti ja hallitusti, vaikka tekniikka on kaikkea muuta kuin Steffi Grafia. Rystykin tekniikkaan nähden aivan mahtava, koska on saanut sen toistettavuuden kohdalleen ja saa kropasta (käsistä) siihen loistavasti tehoja irti.
Esim. McEnroen uskomaton kosketus ja soveltava taito vaikka boksin sisällä, Rafterin monipuolinen verkkotaito jne. Nämä ovat asioita, jotka eivät urheilutieteen sun muun kehityksen ohella mene käsi kädessä: kuinka paljon tahansa ihmisestä revitäänkään irti tehoja ja tekniikat hioutuvat vastaamaan tähän tarpeeseen repiä aivan kaikki mitä homo sapiensista pystyy, mikään ei tuo noiden herrojen taitoja, joita he ovat hioneet miljoonilla toistoilla nykyaikaan nähden epäortodoksisilla tavoilla. Johnny Mac on oma lukunsa, mutta Rafterkin sanoi että hänen volleytaidot saadaan vain valtavalla määrällä erilaisia pelitilanneverkkotreenejä, joita nykyään harva ehtii/tajuaa muun treenin ohella tehdä, kun panostus on eri osa-alueissa ja kuitenkin ihmisellä rajallinen määrä aikaa. Siinä missä nämä em. herrat asuivat kentällä ja pystyivät treenaamaan tietynlaisia taito-ominaisuuksia tuntikaupalla eri tavoin, koska ne eivät hajoita kroppaa, nykyään voidaan treenata vain tietty määrä, kun painotus on juuri näissä asioissa jotka kuormittavat paljon vartaloa. Omalla tavallaan osittain nollasummapeliä, vaikka toki eri ominaisuuksien ikään kuin yhteissumma pelaajaa kohden lajin kehittyessä kasvaakin. Eli, vaikka pelaajat tekevät asioita biomekaanisesti tehokkaammin, fyysisesti väkevämmin jne, ei välttämättä vaikka taktinen soveltamiskyky ja virtuoosimainen kosketus/taitoa ole murskaenemmistöllä sitä luokkaa kuin takavuosien mestareilla, syöttö-volleysta puhumattakaan.
Insinöörisovellusten riemumarssilla ei ole samantapaisia rajoja kuin ihmisessä psykofyysisenä kokonaisuutena. Kun tämä tenniksessä on temmeltänyt pitkälti toista sataa vuotta samojen tiukkojen rajojen sisäpuolella ja samaa pistelaskusysteemiä käyttäen, taitaa olla turha luulo uskoa johonkin jatkuvaan kehitykseen niin ahtaassa tilassa, varsinkaan kaikilla osa-alueilla.
Sinä aikana tapahtunutta muutosta kaikenlaisten “rajojenkin” sisällä selittää pelaajien ja välineistön muuttuminen, eikä niissäkään ole nähtävissä uusia innovaatioita. (Perun sanani jos joku keksii uuden korkeushyppytavan, jolla maailmanennätys nousee lähelle kolmea metriä tällä vuosisadalla!).
Kehitystä kehittyy vain siitä kohtaa, missä aita on matalin (heh), muu olisi suurimmaksi osaksi väärää aikainvestointia. Eri asia on, että tennikseenkin voi livahtaa joku U Bolt ylivoimaisena lajityyppinä, mutta kokonaiskuvaa se ei muuttaisi mm. kori- ja lentopallon tähden.
Isompi tämän asian pohdiskelu jäänee toiseen ketjuun täällä Pohjantähden alla (ei se vaan: tennis tänään…)
Samalla kartalla Shuckerin kanssa mutta Tpelaaja tuntuu vähän eksyneen E Valtaojan retoriikkaan, samoin Psuopa. Tosin huolimattomasti luettuna!
Lisäksi insinööri voi piirtää, luonnonlakeja sun muuta kunnioittaen, puhtaalta pöydältä uuden puhelimen. Tennispelaajia rajoittaa nyt ja lähitulevaisuudessa anatomiamme ja fysiologiamme, joka ei missään nimessä ole puhtaalta pöydältä sunniteltu mestariteos (mm. selkäranka) varsinkaan modernin tenniksen kaltaiseen lajiin. Toki tämän tiedät/-tte, mutta sopii tähän keskusteluun.
Ihan kuin olisin/-mme tällä palstalla tai muualla puhuneet tenniksen - ja muiden lajien (?) - ongelmista, kun säännöt ja pelialue jne. eivät muutu vastaamaan huimasti eteenpäin mennyttä lajin yksilöiden tai joukkueiden kykyjä.
Kari Enqvistin retoriikalla ensi kerralla vaikka sitten, mitä näihin tulee :).
En oikeastaan tästäkään ole eri mieltä, tai tottakai jollain osa-alueella voidaan olla parempia aiemmin tai vaikkapa käyttää roisimpia aineita kuten 80-luvun naisten yleisurheilussa, joita nykytesteissä ei voi käyttää. Selvää on että entisaikojen pelaajien volleyosaaminen on monelta osin parempaa kuin nykypelaajien. Johnnymac erityisesti on sellainen että vaikea on vastaavaa kykyä youtubea katsomalla omaksua. Sen sijaan peruslyöntien perustekniikoiden selvät virheellisyydet on mielestäni helppo ennustaa katoavan, kun jokaisen on helppo todeta menemällä kentälle, että onhan tätä rystyä nyt huomattavasti helpompi lyödä lapa pystyssä taaksevieden. Se on vähän kuin sadan metrin juoksussa nostelisi polvia sivulle eikä eteenpäin.
1 tykkäys
Puhtaasti tennisanalyysien puolesta kaksi palstan eniten arvostamaani kirjoittajaa ovat kyllä @Shuker ja sitten @pahansuopa. Huomaan samoja asioita katsoessani tennistä mutta en osaa pukea niitä noin selvästi sanoiksi kirjakielellä ja analysoimaan. Ei siis tietotaito tenniksessä riitä siihen 
Mutta tosiaan hyvin selkeästi teidän jutuistanne pääse aina perille kun tennistä tai pelaajia analysoitte. Joten thanks siitä äijät!
Kiitos vain! Tuo on kiva kuulla jo sikäli, että täällä kirjoitan usein tajunnanvirtaa, jonka luettavuus ja perustelujen/pointtien selkeys saattaa hieman kadota editoimattomuuttaan, ja epäkohtiakin varmaan välillä lipsahtaa joukkoon; tyylini on miettiä asioita vielä kirjoitusvaiheessa ihan sisällön ja loogisen argumentointiketjun osalta, ja monesti tekisi mieli - asioiden moniulotteisuuden ja eri näkökohtien olemassaolon takia - lisätä tyyliin “mutta toisaalta…”.
Täällä on huolellista ja hyvin rakenneltua, ilmaisuvoimaista ja johdonmukaista tekstiä tuottavia nimimerkkejä sekä monipuolisesti lajia ja sen ulottuvuuksia ymmärtäviä nimimerkkejä, joista moni nostaa esille mielenkiintoisia, jopa yllättäviä katsauksia ja pohdintoja. Uskoisin oppineeni lajista tämän palstan kautta paljon enemmän kuin mitä olen onnistunut tuomaan uutta ja pätevää pohdittavaa muille palstalaisille. Uskallan ilman tarkoituksellista provokaatiota tai vastarannankiiskeyttä ottaa esille asioita, jotka joko kestävät tarkempaa tarksatelua tai eivät - ja jos eivät, mielelläni muutan näkemykseni ja imen muiden nostamista perusteluista ja taustoituksista oppimismielessä sen minkä kykenen sisäistämään.
Kiitos kaikille viitseliäille kirjoittajille, joista nopeasti mieleeni tulee eritoten MarkusK syvällisten for the advanced tennist -tyyppisten juttujensa takia ja TP10 lajin tilastollista puolta kattavasti tarjoilevien katsaustensa myötä. Itse pelillisestä puolesta täällä selvästi kirjoittaa moni kova lajiymmärtäjä, joita voisi kehua nimiä esille nostaen, mutta varmastikin sydänten muodossa olenkin jakanut kunniaa jahka olen hoksannut.
2 tykkäystä
Andujar voitti tänään ATP-tittelin rankingilla ATP355. Andujar oli sijalla ATP598 viime lauantaina kun kaavio arvottiin ja se kaavion arvontahetken ranking on kaikkien aikojen alhaisin jolla ATP-titteli voitettu. Mutta koska Andujar voitti viime viikonloppuna CH-kisan ja nousi +243 sijaa niin ei pääse siinä tilastossa piikkipaikoille jolla ATP-titteli voitettu.
Hewitt ATP550 (1998)
Doumbia ATP453 (1988)
Jones ATP397 (1989)
Saltz ATP390 (1984)
Arguello ATP364 (1983)
Andujar ATP355 (2018)
Gonzalez ATP352 (2000)
Haas ATP349 (2004)
Ventura ATP316 (2004)
Nishikorin ATP244 ATP-titteli 2008 ei siis päässyt kovin korkealle tuolla listalla, mutta Andujar pääsee.
Ellei Andujar olisi voittanut CH-kisaa viime viikolla…
Mutta tosiaan turnausta edeltävän viikon ranking on historian alhaisin josta ponnistettu ATP-titteliin.
Näköjään ATP-titteli voitetaan alhaisella rankingilla silloin kun vuosiluku päättyy numeroon 8.
1988 - ATP453
1998 - ATP550
2008 - ATP244
2018 - ATP355
Mutta on näitä toki muulloinkin otettu, joten ehkä ennen vuotta 2028 tuollainen nähdään, mutta silloin nyt ainakin jos numerotaikaan uskoo.
1 tykkäys
Tuli mieleen, että milloin joku on voittanut CH- ja ATP-kisat peräjälkeen. Goffinhan teki vielä vähän kovempaa jälkeä vuonna 2014, joista voittosarjan toinen turnaus taisi olla Tampere.
“From July to August, following his opening round loss at Wimbledon to defending champion Andy Murray, Goffin won four consecutive tournaments. The first three were Challengers, but the fourth was his maiden ATP tour-level title when he won the Austrian Open Kitzbühel, beating Dominic Thiem in the final. During this run, Goffin won 40 out of the 42 sets he played and won 20 consecutive matches.”
2 tykkäystä
Andujarista tuli jo tämän vuoden neljäs nimi listalle, jossa ovat 31 vuotta täyttäneet ATP-voittajat (Anderson, Monfils ja Simon ovat muut nimet). Viime vuonna uusia nimiä tuli siihen kuusi.
Koko tällä 10-luvulla heitä on toistaiseksi 36. Vuosituhannen ensimmäisten kymmenen vuoden kokonaislukumäärä oli vain yhden suurempi kuin näinä viimeisinä 16 kuukautena. Ja lisää on tulossa…
"milloin joku on voittanut CH- ja ATP-kisat peräjälkeen. "
Kuerten teki ainakin melkein sen 21 vuotta sitten. Voitti brasilialaisen challengerin, huilasi viikon ja meni sitten voittamaan Ranskan avoimet.
3 tykkäystä
Oiskohan Kuerten voittanut 1997 Ranskan avoimia 20-vuotiaana (rankingilla ATP66) ilman tuota edeltävää CH-titteliä.
Tuskin, sillä Kuerten pelasi tuolloin vaisun kevään massakentillä Euroopan ATP-kisoissa. 3 kertaa hävisi 1.kierroksella ja 2 kertaa 2.kierroksella. Saldo 1997 keväällä ATP-massalla seitsemästä ottelusta 2-5.
Sitten käymään kotimaassa ja CH-tittelin myötä 5 matsivoittoa viikossa (joskin 100+ pelaajia vastaan).
Tennis on itseluottamuslaji ja monesti ei niin väliä minkä tasoisia pelaajia kaataa, kunhan vain voittaa ja saa hyvän flown päälle.
Ranskan avoimissa 7 ATP-matsia saldolla 7-0, kun ennen Brasilian CH-kisaa oli luvut 2-5.
2 tykkäystä