Mielestäni tuommoisilla pitkän vääntämisen, neljä erääkin jo takana, jälkeisillä pikaratkaisuilla on huonona puolena se, että ruvetaan keskittymään jo varhain siihen lopputilanteeseen.
Säästetään fyysisiä ja henkisiä resursseja, jolloin ratkaiseva viides erä, jonka pitäisi olla tsemppiä viimeisen päälle, auttamatta latistuu.
Näitä ylipitkiä on kuitenkin niin vähän vuodessa, että en menisi peukaloimaan niiden takia viidettä erää. Tehtäköön jotain muuta jolla väsyneenkin miehen liian tehokkaita syöttöjä voitaisiin suitsia!
Epäkohtana pidän viidennessä erässä sen sijaan sitä, että 5. erän aloittanut säilyttää tuon aloittamisetunsa koko rajoittamattoman pitkän erän ajaksi. Vaihtaisin ns. paalupaikalle erän vastaanotolla aloittaneen tilanteessa 6-6, jolloin tällä olisi toinen peräkkäinen syöttövuoro ja tilaisuus menä siinä erässä ensimmäisen kerran johtoon. Sen jälkeen toisella taas kaksi syöttövuoroa jne. , kunnes toinen voittanut ne kaksi geimiä enemmän viidennessä erässä. Mm. Sampras jo kauan sitten piti sitä selvänä epäkohtana, ratkaisuajatus on omani.
JK (täsmennys). Erän aikana vallinneen syöttövuorottelurytmin, joka aloittaneen kannalta on ollut syöttö, (tauko) puoltenvaihtoineen, vastaanotto, syöttö, tauko, vastaanotto, syöttö, tauko jne., rikkominen 6-6:ssa ilmeisesti myös vaikeuttaisi molempienkin pelureitten syötönpitoja.
Merkitsisihän sen jälkeiset taukotilanteet sitä, että syöttövuorossa kulloinkin olevan on pidettävä alkava syöttövuoronsa. Muuten tulisi auttamatta erä- ja ottelutappio. (Vaihtoehtona tuolle syöttäjä pääsisi syöttämään erävoitosta jos jo päässyt murron verran edelle.)
Nythän tuo alkavan geimin fataalisuus koskee vain vastaanottovuorolla erän aloittanutta, mikä siis on tietysti epätasapuolista.
Draaman kaarellekin tuo syöttötilanteen vaihtelun edesauttama jonkin sortin intensiteetin lisääntyminen ottelun vääjäämättömilla ratkaisuhetkillä tekisi varmasti hyvää.
Ja ilmeistä olisi siis sekin, että harmillisiksi koetut ylipitkät erät vähenisivät.