Luotan enemmän Tennisliiton toimintakertomukseen kuin sinun jo vääräksi todettuun mutuiluun.
Nythän Tennisliitto taitaa ainakin yrittää nostaa kilpatenniksen suosiota eri kokeiluilla. Nytkin liiton sivuilla mainostetaan lohkokilpailua.
Sinällään mielestäni oikea tavoite. Pahansuopamaista mutuiluahan tämäkin on, mutta vankempi kilpatenniskulttuuri sataisi koko lajin laariin. Mitä helpommin tavalliset harrastajat saataisiin kokemaan kilpatennistä, niin ehkä se heijastuisi myös yleiseen kiinnostavuuteen tennistä kohtaan “urheilutuotteena”. Joku Tennisliigahan lienee suomalaisen urheilun heikoin tuote ainakin yleisömäärillä mitattuna, vaikka kentällä voidaan nähdä kovan tason ammattipelaajia.
Lisäksi olen ymmärtänyt niin, että tavoitteellisia kilpatennisjunnuja on vähemmän kuin koskaan ennen. Kun ennen seura laittoi paukkuja kilpajunnuihin, niin nyt kohderyhmänä ovat harrasteryhmät.
Osittain kyse on hankalasta yhtälöstä. Seurat ja hallit ovat löytäneet hyvän rahantekokoneen aikuisten harrasteryhmistä.
Saletin yllä olevaan viestin voisin allekirjoittaa, mutta onko se todella noin? Onko padel luonut ihan aikuisen oikeasti painetta tennikselle? Yksi ongelma lajille on varmasti se, kun tilanne on ainakin kasvukeskuksissa ollut vuosikausia hyvä. Seurat ja halliyhtiöt ovat voineet melko tyytyväisenä olla tekemättä mitään, kun kentät ovat loppuunmyytyjä. Hallihankkeita sitten samaan aikaan on ollut hyvin vähän, vaikka pelaajia varmaan riittäisi. Menee hyvin, mutta ei riittävän hyvin, jotta uskallettaisiin investoida.
Eri asia homma on sitten pienemissä kaupungeissa, jossa väki vähenee ja joissa monessa paikassa on kuitenkin jonkinmoinen tennishalli - ja usein jo rapistumaan päässyt. Voi olla, että tulevina vuosina myös moni tennishalli sulkee ovensa.
2 tykkäystä
Samaa mieltä ja hyvää pohdintaa. Tenniksen haasteet on nimenomaan erityisesti pienemmillä paikkakunnilla ja väestönkehitykseltään heikoilla alueilla. Esim. Kainuussa Vuokatti ja Kajaani olivat ihan merkityksellisiä tennispaikkoja ja Kajaanista tuli ihan kansallisen kärkitason pelaajia. Nyt Vuokatissa ei kohta ole enää kuin yksittäisiä kenttiä ja harrastajat on kaikki vanhoja ukkoja.
Naistennis voi ja elää hyvin pääkaupunkiseudulla, mutta kilpatennis on kokonaisuutena on aivan onnettomassa tilanteessa valtakunnallisesti. On melkoinen ihme, että Suomesta on löytynyt näinkin monta ammattilaisuuden kynnyksellä olevaa pelaajaa. Pelkään että tilanne tulee olemaan 10 vuoden päästä paljon nykyistä huonompi.
Onko sitten tennisammattilaisuus tai totinen junnutennis hyvä tapa harrastaa lajia nimeltään tennis. Sen mitä olen läheltä seurannut, niin eihän se totinen kilpajunnujen maailma useinkaan vanhemman näkökulmasta ole kauhean tavoiteltava tai ylevä asia.
Vuokatin tenniskentistä opistolla oli 11 ja katinkullassa 6 ja näiden käyttäjät olivat pääsääntöisesti tenniskurssilaisia ja vierailevia turisteja. Siellä tennisseurojen toiminta ja muutaman kansallisen suuruuden menestys perustui toisaalta tenniksen buumiin ja toisaalta muutaman henkilön aktiiviseen toimintaan.
Valtakunnan tasolla pelaajia riittää, mutta eihän siellä kilpailuhalukkuutta ole, toisaalta tasokin on yleisesti ottaen heikko. Vuosittainen koululaistennis kertoo osaltaan siitä, että kilpatennispelaajien määrä on romahtanut noin kolmasosaan 80-luvun huippuvuosista. Tähän syitä löytyy helposti paljonkin, mutta en jaksa tähän alkaa kuvaamaan yhteiskunnan muutosta, joka on varmasti meidän kaikkien tiedossa
Tennis on vahvasti polarisoitunut kilpapuolella. Maailmasta on tullut mustavalkoinen. Joko tavoittelet ammattilaisuutta tahi lopetat, koska sinua ei tavallisena A-luokkalaisen juuri arvosteta. Kaikki ammattilaisia huonommat pelaajat ovat mitättömiä. Siksi pienemmillä paikkakunnilla ei ole vetoa tahi pitoa, kun halutaan omasta lapsesta miljonääri. Jos tähän ei suostu, laji tahi kaupunki vaihtuu. Seuroilla on sikäli vaikea tilanne.
Ennen Suomen mestaruuskin oli kova saavutus ja sitä arvostettiin. Myös kaikki seuran harjoituksissa käyneet juniorit ja aikuiset kilpailivat. Nykyään kaaviot ammottavat tyhjyyttään. Lisäksi entisaikoina kansallisia huippujunnuja luoneet seurat elävät sen suhteen hiljaiseloa. Kaiholla muistelen sellaisia kuin Hyvinkää, Kuopio, Kajaani, Vaasa, Kokkola, Hämeenlinna…
2 tykkäystä
Kyllä kansallisissa aika hyvin ilmoittautumisia on isoissa kaupungeissa etelässä. Ajoissa saa olla liikkeellä jos mukaan meinaa
Ei tuossa ole mielestäni kyse niinkään arvostuksesta kuin realiteeteista. SM-kulta ei elätä ja jos meinaat jatkaa tavoitteellista harjoittelua, niin se vaatii kokopäivätoimista harjoittelua, joka taas tarkoittaa sitä, rahaa täytyy tulla pelaamisesta. Harvassa on ne papat, joilla on varaa sponssata kolmekymppisen jälkikasvunsa kokopäiväistä wannabe tennisammattilaisuutta.
Sitten pitää tehdä järjestelyjä, jotta se on mahdollista ilman paappaa. Valmennuksia, mailanjännitystä, somehommaa. Kyllä järkevä treenaaminen on mahdollista ilman täysammattilaisuutta. Niin se menee valtaosassa lajeista Suomessa.
Kilpatenniksestä vielä sen verran, että väitän A-luokan keskimääräisen tason olevan heikompi kuin ennen, vaikka A-luokkalaisia taisi olla ennen jopa enemmän? En ole varma, onko tasoitusjärjestelmä muuttunut jollain tavalla viime vuosikymmenten aikana. Väitän myös, että aika ei kultaa muistoja omilta peliajoilta.
Yhtä kaikki, ongelmallista se kuitenkin on, kun valtaosa A-luokan pelaajista on pääasiassa isoista kaupungeista.
Kaikki liikunnallinen lahjakkuus ei elä PK-seudulla, Tampereella tai Turussa. Esimerkiksi lahjakas poikajuniori voi jossain keskisuuressa suomalaiskaupungissa olla hyvin nuorena jo niin hyvä, ettei hänelle riitä vastusta. Mitä sitten tehdään? Muutetaan 13-vuotiaana Helsinkiin? Ei se pidemmän päälle kuulosta kovin toimivalta ratkaisulta. Vielä vuosituhannen alussa jokaisessa vähäänkään suuremmassa kaupungissa oli liki pomminvarmasti kovia pelimiehiä.
Enkä nyt puhu mistään SM-kultatason pelaajista, vaan ihan sellaisista hyvän tason kansallisista harrastajista, jotka eivät ole ikinä ajatelleetkaan mitään ammattitennistä, vaikka ovat tavoitteellisesti junnuna treenanneet. Aivan absoluuttinen kärki kuitenkin tarvitsee niitäkin matkalla kohti huippua.
Maailman on toki muuttunut, ettei kaikesta voi Tennisliittoa ja paikallisia seurojakaan vain syyttää. Aika monesta asiasta kuitenkin voi.
Oisko sulla esimerkkiä tähän, kuka on tehnyt kuvaamallasi tavalla eli valmennushommaa, jännityshommia ja silti tehnyt uskottavan tennisuran?
Tiedän sen, että palkkiot per valmennustunti on muutamia kymppejä ja jännityksestä jännittäjä saa about kympin/maila. Jos ajatellaan sitä kunnustasoa ja treenaamisen määrää, mitä ammattilaisuus vaatii, ei vaikuta kovinkaan realistiselta vaihtoehtodolta.
Ongelma todennäköisesti on uskottavan tennisuran mittari. Se asetetaan Suomessa kovin korkealle. Puhuimme täällä aiemmin kansallisesta tenniksestä. Jatkankin siis siitä.
Minun mielestäni tämän hetken kansallisen kärjen ikänestorit Leskinen ja Säätelä ovat tehneet uskottavan tennisuran Suomessa. Vanhemmasta polvesta esimerkiksi Paukku, Kiiski, Huurinainen. Tuon tason saavutukset eivät vain tunnu kaikille kelpaavan. Siispä itse kokeilemaan!
Mikä on ennen? Tuohan on ihan täyttä kukkua. A-luokkaan pääsi tuuppaamalla ja tuurilla 15-20 vuotta sitten. Luokkaahan pienennettiin ihan merkittävästi muistaakseni sataan vaikka pelureita on enemmän.
Eri asia on määrätty seniorijoukko jotka pelaavat vain sarjapelejä toisiaan vastaan. He eivät putoa mistään minnekään.
2 tykkäystä
Joo tennisässän vanhimmassa 37/2017 tasoluettelossa Bhenkin pääsi yli 900 sijoituksella ja uusimmassa tammikuun luettelossa 550. Toki nyt sitä vähän kasvattivat kun viime vuonna piti olla 500 joukossa Bhen.
Ja ei sieltä nykyisin minnekään tipu kun oma taso määrittää melkein kokonaan otteluista tulevat pisteet. Ja 4 voittoa kahteen vuoteen riittää tason ylläpitämiseksi, ne nyt kertyy sitten sarjatenniksestä tai vaikka yhdestä kisasta jos pärjää 
Mutta tosiaan riittää myös näitä entisiä ”pelureita” jotka kehuskelevat olleensa aikoinaan Assa tai Bssä mutta heidän silloinen A vastaisi nykyistä Btä ja silloinen B nykyistä Ctä. Toki nykyisin luokat A-E ja joskus ollut A-C.
1 tykkäys
A-luokka laajeni 1990 luvun alussa, aiemmin A-luokka alkoi tasosta -15, kunnes 90-luvun alussa A-luokka laajennettiin alkamaan tasosta SCR. Tässä muutoksessa A-luokkalaisen määrä vähintään tuplaantui.
1 tykkäys
Tämä nyt ihan minun mutuilulla, mutta 80-luvulla harrastamäärät olivat aivan tolkuttomia ja kilpapelaajia oli aivan eri määriä kuin nyt. Itseäni kiinnostaa sellainen top 300 taso Suomessa, kun sattumoisin omat maksimit on olleet juurikin tuolla 200 vähän paremmalla puolella 2000 ja 2010 luvulla. Omana mutuna arvelisin 90-luvun olleen luultavasti top 300 suhteen kovin ja a-luokkaan helpointa päästä 2000-luvun lopussa kun siellä oli leveimmillään muistaakseni yli 250 ( tai lähes) 300 pelaajaa ja yleinen top 300 taso laskussa. Junnujen määrä ja taso, jos ajatellaan tasona ikäluokan top 50, alkoi selvästi heiketä 90-luvun jälkeen, vaikkakin sitten poikkeuksia tähän sääntöön on tietenkin löytynyt ja yksittäisiä kovia pelaajia on koko ajan, mutta varsinkin top 10 ulkopuolelta jatkettiin ennen pelaamista vielä semikilpailullisesti paljon yleisemmin, kun nyt paljon suurempi osa lopettaa siinä teini-iän kynnyksellä 12-14 vuotiaana. Top 10 pelaajat lähtevät yhä useammin ulkomaille pelaamaan ja kotimaan kisoista puuttuu hehku ja tunne saavutuksesta. Joku pojat 18 SM-mitali on nykyisin osallistuneillekin sellainen vähän plääh. Oliko edes top 4 paikalla ja oliko tosissaan tennistä ylipäänsä pelaavia edes kymmentä ja kiinnostiko ketään. Se on todella sääli.
2 tykkäystä
Pahansuopa kertoi ehkä paremmin sen, mitä itse hain takaa. Väitän, että aiempina vuosikymmeniä tyyliin sijat 50-300 olivat Suomessa paljon kovempia kuin nyt. Mutuilua joo, mutta kyllähän tuo kilpapelaajien ja ennen kaikkea tavoitteellisten kilpapelaajien suurempi määrä luultavasti korreloi myös tason kanssa.
Aivan kärkikaverien tasoa, jotka eivät ole ammattilaisia, en uskalla arvioida. Varmaan jotain viitettä voi hakea vaikka ATP-rankatuista pelaajista ja niiden määrästä.
Vielä sen verran, että eihän tuo “A-luokan status” nyt minkäänmoinen saavutus ole milloinkaan ollut, jolla nyt kehtaisi leveillä. Vaikka tavoitteellisia kilpapelaajia on ollut ennen ehkä vähemmän, niin ainahan niitä on vähän ollut suhteessa isoihin pallopeleihin.
Vaikea vertailla eri vuosikymmenien tasoa. On totta, että kasarilla pelaajien määrä oli selvästi isompi kuin nyt. Toisaalta pelaamisen ammattimaisuus oli paljon heikommassa hapessa kuin 20-30 vuotta myöhemmin. Treenimäärät nuoremmilla on nykyään ihan toista luokkaa kuin mitä ne oli omana junnuaikanani. Toisaalta eri lajien höntsäily oli huomattavasti monipuolisempaa kuin nykyään.
Juuri saamani tiedon mukaan Suomen Tennisliitto on lopettanut yhteistyön UTR:n kanssa. Tämä tarkoittaa, Suomen kanssaliset pelaajat eivät enään tule saamaan UTR noteerattuja pelejä. Pidän tätä isona virheenä liitolta…
1 tykkäys
Ihan mielenkiinnosta, mitäs hyötyä tuosta sitten on ollut?
Federer-Safin Australian avoimien välierässä 2005 ruman näköisellä, mutta nopealla alustalla
Miksei voisi edes kokeilla taas joku vuosi tuollaista nopeampaa alustaa tuolla, että olisi enemmän variaatiota GS-alustoissa? Tennispomot pelkää, että turnauksesta tulee syöttöbottien juhlaa, mutta tuskin tulisi.
Jotkut tykkisyöttäjät varmaan menisivät pitemmälle kuin normaalisti, mutta miksei joku Bublikin tyyppinen pelaaja voisi vaihteeksi vaikka voittaakin, kun viime kerta oli joskus 25 vuotta sitten (Ivanisevic Wimbledonissa 2001), ja sitä ennen 90-luvulla. Jos peli menisi liiaksi syötön dominoinniksi, niin alustan voisi vaihtaa vaikka saman tien hitaampaan seuraavana vuonna.