ATP:n sivuilta, ja pienenä muistutuksena siitä, miksi pidän Federeriä kautta-aikojen ehkäpä top-4-massapelaajana absoluuttiselta tasoltaan:
5. Federer’s Best Years On Clay: 2005-09
Federer is 214-68 lifetime on clay, but he played his best tennis on clay from 2005-09, going 86-14, which includes his 2-9 record against Nadal. If you remove those 11 matches against the all-time great, the Swiss was 84-5 (.944) against everyone else.
Tähän voi vastata vain positivistisella argumentilla eli sopimalla yksikäsitteinen mittari/GOAT-indeksi (josta sitten kiistellään).
Tai hyväksyä ilman liirumlaarumeja se factum että Roger on paras kaikista. Ketä muuta jaksat katsella loputtomiin lyömässä keltaista huopapalloa? Sharapovaa? Tulpat korvilla.
Eli 11 turnausvoiton päässä on Djokovic, kun kaikki turnaukset lasketaan. Roger on ylivoimainen ykkönen Australiassa, ja nyt saattaa Wimbledonissa tulla 100 täyteen. Ranskassa ja US Openissa kakkonen. Ihan hyvä tuo RG-saldo, kun aika monesti on jättänyt väliinkin. Ja ihan hyvin palstalla usein lytätyillä massakenttätaidoilla…
Vielä vähän noista 100 voittoa/turnaus mahdollisuuksista:
AO: Federerillä 97, eli kolme voitettua matsia ensi vuonna riittäisi. Kakkosena Djokovic, 68 voittoa, eli viiden vuoden dominoinnilla mahdollista.
RG: Nadalilla 93, eli ensi vuoden titteli riittäisi. Federer 70 ja Djokovic 68 seuraavina.
Wimbledon: Federer 99 tänään, ehkä 100 huomenna. Connors 84, Becker 71, Djokovic 69, eli jos tänä vuonna voittaa pytyn, niin neljä turnausvoittoa “enää” matkaa…
Ja kääntäen: Federerillä on haasteena ollut viisi vuotta nuorempi 18-kertainen Grand Slam-voittaja ja kuusi vuotta nuorempi 15-kertainen Grand Slam-voittaja.
Entäs Djokovicin haasteet 1-6 vuotta nuoremmissa?
Ei ole tasaveroiset lähtökohdat.
Eikä niitä tasaveroisiksi saadakaan. Kovin on silti kovin lähes kaikissa tilastoissa, vaikka 5-6 vuotta nuoremmista tulikin kaksi kovaa kiusaamaan.
Tuohon tilastoon otteluvoitoista kahdella kovimmalla kilpailijalla ei muuten paljoakaan ole vaikutusta. Ovat kohdanneet lähinnä kahden viimeisen kierroksen aikana.
Lähtökohtaisestihan Big 3 vastustajat ovat maksimissaan verottaneet 1-2 voittoa per turnaus, riippuen siitä tuliko semissä vai finaalissa vastaan. Ja H2H tilastojen myötä aika lähellä 50-50 menee voitot. Eli kun näitä voitettujen otteluiden tilastoja katsoo, niin ei erot ole selitettävissä sillä että jollain näistä kolmesta pelaajasta ollut toisia helpompaa / vaikeampaa kun ovat pelanneet samaan aikaan.
EDIT: FootFault tuossa sanoikin jo saman edellä, jäi viimeinen kappale lukematta ennen kuin kirjoitin vastauksen. Lisäyksenä tosiaan se että H2H tilastojen myötä vieläkin vähemmän vaikutusta sillä että ovat kohdanneet toisiaan.
Olen ylistänyt Federeriä kautta-aikojen absoluuttisesti vähintään top-5-massapelaajaksi. Voittoprosentti huippukausina muita kuin Nadalia vastaan aivan hurja, ja tosiaan 5 finaalia Ranskassa.
Tasoihin vetää. D oli Wimbyssä ensi kertaa vuonna 2005. F oli jo vuonna 1999. Vuoden 2018 ollessa mukana saadaan suhteella 14/20 Feden lukemaksi 68,6 ja Djokonhan oli 68.
Sen sijaan kaikissa slameissa Feden “djokovoidut” voitot jäävät selvästi Djokon 14 vuoden voitoista (246 ja 274).
Toki tuossa Markuksen djokovoinnissa kannattaa muistaa, että Djokovicin täytyisi pitää tähänastinen taso myös 32- 37-vuotiaana pysyäkseen edellä edes noin laskettuna. Uskoo tuolla pelityylillä ken haluaa.
Tämä on myös asia, joka monella Djokovicia kaikkien aikojen parhaaksi tarjoavalla unohtuu, kun perustelee kantaansa voittoprosenteilla. Nuo voittosuhteet kun tuppaavat joka tapauksessa tippumaan, ellei sitten päätä uraansa aikaisin. Ja jos päättää, niin kokonaissaldot jäävät pienemmiksi.
Federer- Đoković 22-26
Federer- Nadal 16-24 Đoković -Nadal 28-26
Jos jokaisesta kategoriasta annettaisiin ykköselle 3 pistettä, kakkoselle 2 ja kolmoselle yksi piste ja keskinäisistä ottelupareista vielä voittajalle yksi piste, niin tämän hetkinen tilanne olisi seuraava:
Onko olympialaisilla painoarvoa tenniksessä?
Kyllä monet ainakin kultamitalia himoitsee ja suuremmat tuuletukset nähdään olympiavoiton kuin tavallisen Masters-kisan yhteydessä.
Voihan kaksinpelin kultamitalista antaa yhden bonuspisteen, vaikka ei olekaan osa ammattilaistennistä (tosin kai siitä jopa ATP-pisteitä yhteen aikaan jaettiin). Jokainen noista kolmesta on kai voittanut Davis Cupin, joten siitä ei tule pelaajien välille eroa. Muutenkin se on joukkuelaji ja pienen maan edustaja ei sitä voi yksin voittaa.
Noita pitäisi painottaa kategorian sisäisten erojen perusteella, ja eri kategorioille antaa eri painoarvo. Näistä saa sorvattua vähän erilaisia lopputuloksia siten.
Federerin uraa voi ajatella pitkänä, mikä lisää menestysmahdollisuuksia, mutta toisaalta: aivan ilmiömäistä, että näillä ikävuosille pysyy mukana menossa nähdyllä tavalla.
Mulle Federer on tennishistorian täydellisin ja suurin pelaaja. Ehkä paras. Djokovicia vaikeammin voitettavaa pelaajaa kaikki alustat huomioiden, lyhyellä muutaman vuoden katsannalla, ei ole lajista löytynyt.
Hienosti täydentää tämä kolmikko toisiaan suuruuksina.
Numeroiden perusteella nuo kolme pelaajaa ovat suhteellisen lähellä toisiaan kaikissa kategorioissa paitsi ATP-finaalien voitossa. Olen ollut huomaavinaan, että mitä lähempänä Nadal ja Djokovic ovat Federerin saavutuksia, sitä enemmän aletaan puhumaan heidän pelityylistään, arvostaan laji-ikonina jne. Vaikka siis Federer on tällä hetkellä lähes kaikissa kategorioissa piikkipaikalla, niin vuoden sisällä hän saattaa menettää kolmekin kärkipaikkaa (big titles, vuoden lopun ranking ykkönen ja viikot ranking ykkösenä). Todennäköisesti osa keskustelijoista painottaa sitten 20/102 saavutusta vielä aiempaa enemmän.
Tottakai 5-6 vuotta vanhemmalla Federerillä on ATP-titteleitä huomattavasti enemmän.
Mutta kun tarkastelee Rogerin tittelimääriä 33v ja 32v, niin tilanne hyvinkin tasainen.
Asia erikseen toki on, että pelaavatko Rafa ja Novak yhtä pitkään kuin Roger pelannut. Pienempiä turnauksia hekin varmasti pystyvät voittamaan päälle 35-vuotiainakin.
Rogerin 36v-kausi 2017 oli kyllä tuohon ikään nähden aivan mieletön. 5 isoa titteliä.