Kaikkien aikojen paras pelaaja


#41

Djokovic tunnettiin nuorena kyseenalaisesta luonteestaan, mutta olihan Federer myös teininä täysi tuittupää, eikös.

Mielestäni Djokovic on nykyisin suurimmaksi osaksi hyvinkin herrasmiesmäinen ja ennen kaikkea Djokovic ollut mielestäni aina oma itsensä, kun taas Federeristä huokunut toisinaan minun silmään feikkimäinen herrasmiesmäisyys.
Oudoksun myös hieman Rogerin mainetta herrasmiespelaajana, sillä tappioasemassa näyttää mutrunaamaisena erittäin v-mäiseltä tapaukselta (kaukana Alex Corretjan luonnollisesta herrasmiesmäisyydestä) ja Roger on ollut tappion jälkeen ainakin parhaina vuosinaan tylyn oloinen voittaneelle vastustajalle. Ehkä se on sitten sitä tappion sietämättömyyttä, mitä huippupelaajalta vaaditaan.

Federer puhuu korumaisia jenkkityylisiä latteuksia haastatteluissa ja esiintyy usein tyylikkäästi, mutta minusta hänestä huokuu pinnan alta sellainen olemus, etten ole varma hänen aitoudestaan.
Tämä minun mielipiteeni, eikä siitä tarvitse ottaa hernettä nenään jos Federeristä pitää.

Mitä tulee Djokovicin perheeseen, niin se on kyllä varsin v-mäisen oloinen, varsinkin äiti katsomossa ja hänen ilmeensä.


#42

Tuo naurettava ja vaarallinen mailan heitto Berdychiä vastaan ja kentältä poistuminen tekivät Djokovicistä aika pellen. Ottelun jälkeen taas noita teennäisiä pallopoikien/tyttöjen kanssa heilutteluja yleisölle. Myös tuo finaalissa ollut sydämen piirtäminen ja Kuertenin apinointi herätti lähinnä myötähäpeää.

Pelaajana nyt omaa luokkaansa, mutta ei ihmetytä miksi ei tyypistä pidetä.


#43

Eikös Jarkoltakin livennyt maila samalla tavalla taaksepäin Wimbledonissa Tursunovia vastaan ja sai siitä 1000 dollarin sakot.
Tuskin se Jarkkoa pelleksi teki.


#44

En muista että Jarkko olisi nuoleskellut yleisöä sen jälkeen? Djokovicille näitä kentällä riehumisia sattuu tuon tuosta. Juuri Rooman finaalissa samanlaista heittelyä ja ottelun keskeyttämisen vaatimista.


#45

Djokovicin käytös kyllä aika ärsyttävää; kentällä tiuskii ja kiukuttelee pallopojille ja sitten pelin jälkeen ottaa yhdessä kumartelemaan yleisölle. Ja välipäivinä tekee PR:ää pallopoikien kustannuksella kaikenmaailman “ryhmä-haleilla” ja yhdessä pomppimisilla . . .
Ei ole tarvinnut esim. Rogerin sortua tällaiseen nuoleskeluun !


#46

Roinatan taas pihalla kun lumiukko!!! Nimenomaan Nole oli kysynyt Kuertenilta että saako piirtää sydämen pelin jälkeen, jos voittaa RG:n koska hän muistaa sen niin hyvin kun aikoinaan Kuerten teki sen. Ja minä näin tämän tv:ssä kun tuli Eurosportilla siinä autoajelu haastattelussa, missä Djoko oli juurikin Kuertenin kyydissä ja haastateltavana. Muutenkin tosi symppiksen ja fiksun kuvan Nolesta saanut aina kentän ulkopuolella (kuten tuossa kyseisessä autoajelu haastiksessa), mutta kentällä en voi sanoa samaa kun tulee näitä ylilyöntejä.


#47

Etukäteen suunniteltu ja oikein lupakin kysytty. Tämä onkin uutinen. No tuo tekikin siitä heti todella paljon sympaattisempaa.

Eiköhän jokainen silmät ja korvat omistava tiennyt tuosta “luvasta”.


#48

Kentällä pelin tiimellyksessä pelaaja esiintyy omana itsenään, haastattelujen ja muun esiintymisen aikana he rakentavat imagoaan ja harkitsevat etukäteen tarkkaan mitä sanovat. Siksi esim. heidän lehdistötilaisuutensa ovat saman arvoisia kuin poliitikkojen vaalikampanjat. Nole on tunnetusti erinomainen näyttelijä ja osaa tarvittaessa esittää fiksua.

Enemmän minua hänessä häiritsee raportointi hänen “harmaan alueen” fyysisestä treenauksestaan, painekammioista ja happitankkauksesta. Nämähän eivät ole varsinaisesti kiellettyjä, mutta ei kai ATP niitä kovin suopeasti katsele. Muistaakseni Federer aikanaan esitti jonkunlaista veripassia kaikille kilpailijoille, jotta voidaan seurata veriarvojen vaihteluita. Mahtoiko siitä tulla mitään?

Nolen mainostama gluteeniton dieetti joka nosti hänen kestävyytensä aivan uudelle tasolle lyhyessä ajassa on minusta aina ollut vähän kysymysmerkki. Tiedän että keliaakikko saa suurta apua tästä ruokavaliosta vatsan toiminnan normalisoimiseksi, mutta ei se mikään teräsmiesdieetti ole. Astmaoireisiin joista Nole alkuvuosina kärsi, se saattaa kyllä auttaa.


#49

Heti alkuun: päivitin laskelmani, joissa RF:llä oli virheellisesti 13 eikä 14 Slamia 6 parhaan kauden tarkastelujaksolla. Vaikka RF:n huippu-ura on pitkä, tuo 6 kauden jakso on selvästi kovempi kuin sitä edeltänyt tai seurannut jakso. Täten tuo 2004-2009-jakson tarkastelu hänen kohdalla on ihan validi.

Arvostan mielettömästi RF:n uraa, ja on ennennäkemätöntä pystyä pelaamaan kahden pelaajasukupolven aikana top-5:ssä, jopa top-2:ssa, slameja ja isoja kisoja voittaen. Sampras oli ihan eri tekoa, mutta toki finaalien voittoprosenttinsa herättää kunnioitusta. Vuoden 2012 jälkeenkin RF:n on Slameissa pysäyttänyt muutamilta häämöttäviltä voitoilta Djokovic.

Mielestäni on asiaa tarkemmin tutkiskellen kiistanalaista väittää, että Djokovic on Federeriin nähden sekundakamaa mitä tulee aitoon mukavuuteen ja hyvään käytökseen sekä tietynlaiseen fiksuuteen, ja että Federer on kertakaikkisen aito herrasmies kaikessa mitä tekee yleisön seurannan alla. Kuka muistaa Rogerin kiroilun ja huonon käytöksen vaikkapa vuoden 2007 Wimbledonin finaalissa tuomaria kohtaan? Koska Roger on taputtanut jänteisiin ollessaan tiukassa paikassa? No, eipä Nadal niinkään tee eikä teennäinen taputtelukaan ole hyvästä. Djokovic on mielestäni vuoden 2011 pullistelujen jälkeen ollut kentällä “hyvä tyyppi”, eikä hän näyttele kentän ulkopuolella hyvää jätkää - kyllä perusfiksuuden, hyvien käytöstapojen aitouden sekä tunteidensa humaaniuuden hänestä näkee. Nadalin ja Murrayn nostan yhtä lailla hyvien jätkien joukkoon, ja Nadalhan on looginen/rationalistinen/fiksu kaveri; englanninkielitaitonsa ollessa Djokoviciin ja Federeriin verrattuna huonompi, eivät monet tätä ymmärrä. Kannattaa lukea Nadalin omaelämäkerta tai lainauksia hänen espanjankielisistä haastatteluistaan, joita on käännetty englanniksi.

En tiedä, miten paljon kullakin foorumin kirjoittajalla on tunneasiat pelissä mukana; minulla ainakaan ei tippaakaan. Päinvastoin - jouduin työntämään semi-Nadal-faniuteni ja Rogerin virtuoosimaisuuden ja mykistävän menestyksekkään uran ihailun syrjään Djokovicin viime vuosien touhua arvottaessani ja pohtiessani. No, kukaan ei yrittänyt kiistää, etteikö validisti valitun 6 vuoden vertailujakson perusteella Djokovic olisi absoluuttisesti tilastojenkin valossa tennishistorian kovin pelaaja, kun tarkastellaan pelaajia “at the peak of their powers”. Vähän tässä haiskahtaa samankaltaiset hajut, kuin mitä Samprasta hehkuttavien defensiivisyydestä aikoinaan Rogerin lähestyessä Peteä ja selvästi hänet ohittaessaan. Ehkei nyt sentään samassa mittakavassa, koska Sampras-faneilta kuuli kaikenmaailman höpötyksiä siitä, ettei Peteä kiinnostanut Mastersit, kuinka Pistooli panosti Slameihin, halutessaan voitti kyllä kaikki vastustajat, kärsi kreikkalaisille yleisestä geneettisestä sairaudesta, jonka takia kondiksensa usein petti pelatessa joka päivä Masterseja (tämä lienee muuten totta, mutta mikä vaikutus todellisuudessa oli?), ei ollut treenannut nuorena massalla jne. Tilastothan eivät puolla Peteä kuin parissa kohtaa (6 vuoden lopun ykkössijaa putkeen yhden mainitakseni). Pete voitti 6 parhaan vuotensa otoksen aikana n. 20 isoa kisaa, Nadalin voittaessa muuten alta 30. Peten ottelusuhde kalpenee selkeästi Rafalle, Rogerille ja Novakille tältä vertailujaksolta.

Tässä muutamia täsmäkommentteja kirjoituksiin:

  • Djokovic sai selville voimakkaan vilja- ja maitotuoteallergiansa 2010. Tämä oli enemmän tai vähemmän syynä uran alkuvuosien ponnettomuuden tunteisiin kentällä, hengityksen ahdistuksiin ja keskeytyksiin. Ruokavalion korjaamisen jälkeen alkoi 2011 jakso, joka on kestänyt tähän päivään asti ja jota nyt verrataan. On vaikea verrata vuodesta 2011 enempää kuin 5,5 vuotta, koska elämme aikaa 06/2016. Lisäksi kuten totesin ja perustelin lyhyesti ylempänä, 6 vuoden huippujakso on muutenkin looginen, kun tarkastellaan pelaajien absoluuttista kovuutta; se pätee yllättävän hyvin monien pelaajien kohdalla. Agassi toki pelasi 2 kovaa jaksoa urallaan, ja Murrayn, Nadalin, Rogerin etenkin, mutta myös Djokovicin, absoluuttinen huippuvaihe uraa on poikkeuksellisen pitkä (kun ajatellaan sitä, pysyykö ei pelkästään top-20:ssa vaikka vaan top-5:ssä). Kuitenkin Rogerinkin 6 kovinta ja perättäistä kautta jättää varjoonsa muut kaudet; vain 1 kausi mahtuisi tuohon jaksoon jakson vähiten mahtavan kauden tilalle.

  • ATP Masters 1000 -kisoissa pelataan joka päivä 2. kierrokselta alkaen (Indian Wells poikkeus? Siellähän on 132 pelaajan kaaviokin?), ja altavastaajan pitää voittaa vain 2 erää 3 erän sijaan. On valtava saavutus Djokovicilta voittaa tänä vertailujaksona 11 tuon tason kisaa enemmän kuin Roger ja, jos ei nyt tällä kaudella voittaisikaan yhtään Slamia lisää, voittaa kuitenkin vain 3 slamia vähemmän - aikana, jolloin kohtaa n. 20 Slam-finaalin (Nadal), 30 Slam-finaalin (Federer) ja 10 Slam-finaalin (Murray) miehiä kisojen loppumetreillä.

  • Samana aikana Djokovic on voittanut 4 kauden päätöskisaa, eli yhtä monta kuin Roger. Lisäksi muistutan, että Mastersit ovat arvostettuja kisoja, joiden merkitystä on häpeällistä vähätellä: miksi niiden voittajalista on 90%:sti big fourin heiniä monien, monien vuosien otannalta? Niinpä. 11 tällaista kisaa vs. 3 Slamia tarkoittaa 11000 vs. 6000 ATP-pistettä…:wink:

  • Ei loppu-uran puuttuminen vertailusta mitenkään heikennä Rogeria, jonka Slamien, ykkösviikkojen, vuoden lopun ykkössijojen ja muiden tilastojen kumulatiivista määrää Rogeria puolustavat kirjoittavat kuitenkin myös/etenkin painottavat. Jos Djokovic pysyy terveenä ja tulee noissa tasoihin, mitä sitten tuumimme? Saapi nähdä. Eivät Rogerin Slam- ja Masters-voittoprosentit sun muut ole kokonaisvaltaisesti merkittävästi huonontuneet, koska hyvin on niissäkin menestynyt viime vuosina ja törmännyt usein Djokovic-seinään. Toki vertailussa Djokovic menee prosenteissa noiden takia ohi, mutta emme toisaalta ole karsineet Djokovicin uran alkuvuosien tilastoja tässä vertailussa.

  • Rogerilla on 36 peräkkäistä QF:ää Slameissa, Djokovicilla taitaa olla 28 ja putki on kesken. SF:iä Rogerilla tosiaan 24 ja Djokovicilla 14, mutta eipä ole tilastojen valossa kovinkaan suuri ero tuolla 23 SF:ää ja 1 QF -saavutuksella tuohon verrattuna. Ja, jos muka on, miksi sitten nostaa esille tällaisia tilastoja kuin “18 GS-finaalia 19:stä perättäisestä GS:stä” (Rogerin saavutus)? Djokovicin finaali/kisa-ratio on tätä samaa ajattelua käyttäen kaikista isoimmista kisoista yli tuon suhteen, ja mielestäni on erittäin haastavaa pystyä menemään järjestäen finaaleihin Masters-kisoissa niiden armottoman vaatimustason takia. Monet pelaajathan pitävät niitä todellisina tasaisuuden ja fyysisen kestävyyden testeinä, koska et saa hävitä kuin 1 erän matsissa ja joka päivä pitää pelata. Yhtä kaikki, tilastojen tuijottaminen ei auta, ellei riittävän ankara tilastollinen analyysi “kulje mukana”.

Painotan, että olen kattavasti tietoinen kaikista Roger Federerin uran saavutuksista sekä omakohtaisen seuraamiseni että Federerin pitkiin saavutus- ja ennätystilastoihin perehtymisen kautta (mm. Wikipedian Career Statistics ja Career Achievements), ja olen häntä hehkuttanut tennishistorian teknis-taidollisesti upeimmaksi pelaajaksi. Olen myös kehunut Rogerin muita ansioita. Minua ei siis tarvitse vakuutella herran tekojen huikeudesta, eikä käännyttää pois Djokovic-fanituksesta, koska sellaista en tee - olen vain aseeton Djokovicin sekä tilastojen että peliesitysten edessä.

Vaikkemme yhteistä säveltä asiassa löytäisikään (eikä tarvitse; pääasia, että saadaan hyvää keskustelua ja argumentointia aikaiseksi), ja vaikka tässä asiassa Djokovicin puoltaminen olisi kärjistetysti vähän kuin Galileon marssi Inkvisition eteen puolentuhatta vuotta sitten, minun kirjoissani Djokovic on paria-kolmea tervettä ja hyvää tennisvuotta vaille kautta-aikojen menestynein tennispelaaja, kun tarkastellaan puhtaasti saavutuksia ja etenkin, kun ne peilataan aikakauden kilpailun kovuuteen. Tässä en mieti tyyliasioita tai absoluuttista kovuutta. Tällä hetkellä Djokovic on jo sitä, kun katsotaan tennispelaajan kohdalla hyvin yleistä 5-6 kauden absoluuttista huippujaksoa uralta. Valintani 6 vuotta on perusteltu - se pätee monien pelaajien kohdalla, oli kyse Nadalista, Djokovicista, Samprasista tai Federeristä. Tämä ei vie pois pohjaa siltä väitteeltä, jonka minäkin allekirjoitan, että Roger on täysin omaa luokkaansa kyvyssään pelata tennistä aivan kärjessä 22-vuotiaasta 35-vuotiaaksi.


#50

Eli lyhyesti: Nole on ihan ok. Olen samaa mieltä.


#51

Aikakausi ei kyllä mielestäni järin kova ole. Nadal on ollut jo kaksi vuotta mennyttä ja Federer vielä tämän ikäisenä häviää Grand Slameissa vain Nolelle. Murray voi pelata hyvin, mutta tyyli ei sovi Nolea vastaan.

Muut pelaajat eivät juuri ihmeitä herätä. Yksi sukupolvi mennyt melkein täysin ohi, eivätkä 90-luvun alussa syntyneet ole kasvaneet oikein lainkaan.


#52

Öö…siis 2011-2016 ei ole kovinkaan kova? Entäpä, jos katsoo vuoden 2011, 2012 ja 2013 Nadalia, 2012, 2014 ja 2015 Federeriä tai Murray’a monelta noista kausista, etenkin 2012:lta. Tuo kärki voittaa keskenään käytännössä kaikki Slamit ja Mastersit sekä kauden päätöskisat, vaikka tarjolla on Wawrinkasta alkaen aika hemmetinmoista pelaajaa. Ilmeisesti siis 2004-2009 taso oli murhaava, eikä syntynyt nykyisten suurten kaltaisia runsasvoittoisia pelaajia, koska “kaikki söivät tilaa toisiltaan” ja/tai “Roger vaan voitti kaiken”?

Entäpä jopa itsensä Samprasin, mutta myös monien entisten huippujen ja tennisasiantuntijoiden - puhumattakaan pitkään pelanneiden nykyhuippujen Roger Federer mukaan lukien - lausahdukset siitä, että nykyinen aikakausi on kiistatta kovin ja tasoltaan laajin ikinä? Kyllähän tuon tavallinen vähän enemmän lajista ymmärtävä, lajia ahkerasti seuraava katsojakin kriittisen ajattelun kautta hahmottaa.


#53

En ole puhunut mistään 11-16 kausista. Nämä pari viimeistä eivät mitään ylijumalien kausia ole olleet. Yhtäkkiä Wawrinka jota vielä hetki sitten pidettiin ihan paskahousuna on ihan maaginen ja Berdych, Tsonga, Ferrer nyt eivät todellakaan ole millään tavalla sen ihmeempiä kuin jotkut 10v takaiset pelaajat.

Kaudet 14-16 ovat jo selvästi vaisumpia kuin esim. nuo 08-13 kaudet.

Tasoltaan laajin on ollut varmaan 25 vuotta tuollainen ikuisesti jauhettu lause. Vähän samanlainen kuin miten mukamas miesten top-100:ssa kaikki voivat voittaa toisensa.

Nopeampia ja vahvempia varmaan ovat + nuo virheettömät mailat sokeuttavat myös.


#54

Eikähän RG 2016 ole jo käsitelty. Lopetetaan p-jauhanta ja mennään Wimpeliin.


#55

Tuota Shuckerin 6 vuoden seurantajaksoa kummeksun edelleen. Onko jossain päätetty, että kaikkien aikojen pelaaja määritellään juuri kuuden vuoden jakson mukaan? Eli jostain syystä on ilmeisesti hyvä, että pelaaja ei voita 22-23-vuotiskausillaan käytännössä yhtään mitään? Keskustelua ympäri verkkoa seuratessa tosin tuntuu, että joidenkin mielestä seurantajaksoksi riittää 12 kuukautta, jos siinä ajassa voittaa kaikki Grand Slamit. Siihen verrattuna kuusi kuukautta toki on paljon…

Vai olisiko kuitenkin loogisempaa määritellä se kaikkien aikojen pelaaja ihan koko uran saavutusten mukaan? Silloin tästä ei ihan hirveästi tarvitse vielä tänä vuonna vääntää, ja voidaan alkaa odotella sitä Wimbledonia. Nole on OK, mutta Wimbledonista odottelen tänä vuonna melkoisia yllätyksiä.


#56

Nämä uravertailut ovat usein moniulotteisia. Otetaan kaksi esimerkkiä - kumpi on parempi pelaaja?

A) voittaa kuuden vuoden aikana käytännössä kaiken, yhteensä 16 Grand Slam-titteliä ja tuona kuuden vuoden aikana voittaa kolmena kautena kaikki GS-kisat. Lopettaa uransa maha kylläisenä ja oikeasti kaiken voittaneena jo 28 vuotiaana. Vaikka ei lopettaisikaan, vaan hiipuu kolmekymppisenä, niin miten se himmentää tuota aikakautta, jolloin voitti kaiken?

B) voittaa kahdentoista vuoden aikana tasaisesti 1-2 GS-titteliä vuosittain ja kokonaissaldo nousee pitkän ja tasaisen uran johdosta jopa 20 GS-titteliin ja näin ollen on neljä GS-titteliä edellä esimerkkiä A.


#57

Hei, jutellaanko hetki GOAT-juttuja? Vieläkö moni on sitä mieltä, että Djokovic on jo tällä hetkellä kaikkien aikojen pelaaja? No ei, mutta muista syistä nostetaan ketju taas esille. Ketju on ollut olemassa vasta reilun vuoden, ja kyllähän tuuliviiri on monella ehtinyt kääntyä suuntaan jos toiseenkin. Jos on hetki aikaa, niin kannattaa lukea läpi :slight_smile:


#58

Suuren itseoppineen erikoisasiantuntijan, Taitopelaaja 10:n tilastoihin vedoten olen sitä mieltä, että kaikkien aikojen paras pelaaja on Henri Kontinen. Toiseksi paras on piiskamaisen kämmenen lyövä Micke Kontinen.


#59

Mistä näitä juttuja oikein sikiää?


#60

Kyllähän kun joku julkaisee parituhatta saman sisältöistä viestiä palstalla, niin siihen aletaan yleisesti jo uskoa ns. totuutena. Samaan paukutukseenhan perustuvat nykyisin paljon puhutut valeuutiset. TP on hyvä tietyissä tulosten esittelyissä ja analyyseissä mutta valitettavasti kovin useinhan hän rakentaa aasinsilla siitä, kuinka joku suomalainen 6 vuotta sitten juniorikisoissa voitti tai pelasi tiukan matsin ja sehän merkitsee sitten että oikeastaan suomalaisen pitäisi olla oikeasti olla jo GS voittaja.
TP:hän ei sitten erota vastakommenteista pientä provoilua saatikka sitten sarkasmia lainkaan.
Nyt kun meillä on GS voittaja nelurissa niin hänestä onkin sitten toisen ketjun perusteella jalostunut oikeasti jo ATP-kisoja taitolyönneillään voittava kaksinpelaaja.

Rogeria moni piti jo menneenä suuruutena, kun ei enää voittanut isoja matseja, mutta 4-6 kuukauden totaalitauko kisoista teki hänen omien sanojensa mukaan hyvää ja hän pääsi pitkästä aikaa treenaamaan kunnolla, kun kisat ja kaiken maailman kissanristiäiset eivät häirinneet. Näyttää, että motivaatio on jälleen huipussaan ja jälki kentillä sen mukaista. Jos paikat kestää, en yllättyisi, vaikka hän valtaisi ykköspaikan vielä kerran itselleen ja eiköhän hän ainakin Wimledonista lähde hakemaan vielä yhtä pyttyä.