Heti alkuun: päivitin laskelmani, joissa RF:llä oli virheellisesti 13 eikä 14 Slamia 6 parhaan kauden tarkastelujaksolla. Vaikka RF:n huippu-ura on pitkä, tuo 6 kauden jakso on selvästi kovempi kuin sitä edeltänyt tai seurannut jakso. Täten tuo 2004-2009-jakson tarkastelu hänen kohdalla on ihan validi.
Arvostan mielettömästi RF:n uraa, ja on ennennäkemätöntä pystyä pelaamaan kahden pelaajasukupolven aikana top-5:ssä, jopa top-2:ssa, slameja ja isoja kisoja voittaen. Sampras oli ihan eri tekoa, mutta toki finaalien voittoprosenttinsa herättää kunnioitusta. Vuoden 2012 jälkeenkin RF:n on Slameissa pysäyttänyt muutamilta häämöttäviltä voitoilta Djokovic.
Mielestäni on asiaa tarkemmin tutkiskellen kiistanalaista väittää, että Djokovic on Federeriin nähden sekundakamaa mitä tulee aitoon mukavuuteen ja hyvään käytökseen sekä tietynlaiseen fiksuuteen, ja että Federer on kertakaikkisen aito herrasmies kaikessa mitä tekee yleisön seurannan alla. Kuka muistaa Rogerin kiroilun ja huonon käytöksen vaikkapa vuoden 2007 Wimbledonin finaalissa tuomaria kohtaan? Koska Roger on taputtanut jänteisiin ollessaan tiukassa paikassa? No, eipä Nadal niinkään tee eikä teennäinen taputtelukaan ole hyvästä. Djokovic on mielestäni vuoden 2011 pullistelujen jälkeen ollut kentällä “hyvä tyyppi”, eikä hän näyttele kentän ulkopuolella hyvää jätkää - kyllä perusfiksuuden, hyvien käytöstapojen aitouden sekä tunteidensa humaaniuuden hänestä näkee. Nadalin ja Murrayn nostan yhtä lailla hyvien jätkien joukkoon, ja Nadalhan on looginen/rationalistinen/fiksu kaveri; englanninkielitaitonsa ollessa Djokoviciin ja Federeriin verrattuna huonompi, eivät monet tätä ymmärrä. Kannattaa lukea Nadalin omaelämäkerta tai lainauksia hänen espanjankielisistä haastatteluistaan, joita on käännetty englanniksi.
En tiedä, miten paljon kullakin foorumin kirjoittajalla on tunneasiat pelissä mukana; minulla ainakaan ei tippaakaan. Päinvastoin - jouduin työntämään semi-Nadal-faniuteni ja Rogerin virtuoosimaisuuden ja mykistävän menestyksekkään uran ihailun syrjään Djokovicin viime vuosien touhua arvottaessani ja pohtiessani. No, kukaan ei yrittänyt kiistää, etteikö validisti valitun 6 vuoden vertailujakson perusteella Djokovic olisi absoluuttisesti tilastojenkin valossa tennishistorian kovin pelaaja, kun tarkastellaan pelaajia “at the peak of their powers”. Vähän tässä haiskahtaa samankaltaiset hajut, kuin mitä Samprasta hehkuttavien defensiivisyydestä aikoinaan Rogerin lähestyessä Peteä ja selvästi hänet ohittaessaan. Ehkei nyt sentään samassa mittakavassa, koska Sampras-faneilta kuuli kaikenmaailman höpötyksiä siitä, ettei Peteä kiinnostanut Mastersit, kuinka Pistooli panosti Slameihin, halutessaan voitti kyllä kaikki vastustajat, kärsi kreikkalaisille yleisestä geneettisestä sairaudesta, jonka takia kondiksensa usein petti pelatessa joka päivä Masterseja (tämä lienee muuten totta, mutta mikä vaikutus todellisuudessa oli?), ei ollut treenannut nuorena massalla jne. Tilastothan eivät puolla Peteä kuin parissa kohtaa (6 vuoden lopun ykkössijaa putkeen yhden mainitakseni). Pete voitti 6 parhaan vuotensa otoksen aikana n. 20 isoa kisaa, Nadalin voittaessa muuten alta 30. Peten ottelusuhde kalpenee selkeästi Rafalle, Rogerille ja Novakille tältä vertailujaksolta.
Tässä muutamia täsmäkommentteja kirjoituksiin:
-
Djokovic sai selville voimakkaan vilja- ja maitotuoteallergiansa 2010. Tämä oli enemmän tai vähemmän syynä uran alkuvuosien ponnettomuuden tunteisiin kentällä, hengityksen ahdistuksiin ja keskeytyksiin. Ruokavalion korjaamisen jälkeen alkoi 2011 jakso, joka on kestänyt tähän päivään asti ja jota nyt verrataan. On vaikea verrata vuodesta 2011 enempää kuin 5,5 vuotta, koska elämme aikaa 06/2016. Lisäksi kuten totesin ja perustelin lyhyesti ylempänä, 6 vuoden huippujakso on muutenkin looginen, kun tarkastellaan pelaajien absoluuttista kovuutta; se pätee yllättävän hyvin monien pelaajien kohdalla. Agassi toki pelasi 2 kovaa jaksoa urallaan, ja Murrayn, Nadalin, Rogerin etenkin, mutta myös Djokovicin, absoluuttinen huippuvaihe uraa on poikkeuksellisen pitkä (kun ajatellaan sitä, pysyykö ei pelkästään top-20:ssa vaikka vaan top-5:ssä). Kuitenkin Rogerinkin 6 kovinta ja perättäistä kautta jättää varjoonsa muut kaudet; vain 1 kausi mahtuisi tuohon jaksoon jakson vähiten mahtavan kauden tilalle.
-
ATP Masters 1000 -kisoissa pelataan joka päivä 2. kierrokselta alkaen (Indian Wells poikkeus? Siellähän on 132 pelaajan kaaviokin?), ja altavastaajan pitää voittaa vain 2 erää 3 erän sijaan. On valtava saavutus Djokovicilta voittaa tänä vertailujaksona 11 tuon tason kisaa enemmän kuin Roger ja, jos ei nyt tällä kaudella voittaisikaan yhtään Slamia lisää, voittaa kuitenkin vain 3 slamia vähemmän - aikana, jolloin kohtaa n. 20 Slam-finaalin (Nadal), 30 Slam-finaalin (Federer) ja 10 Slam-finaalin (Murray) miehiä kisojen loppumetreillä.
-
Samana aikana Djokovic on voittanut 4 kauden päätöskisaa, eli yhtä monta kuin Roger. Lisäksi muistutan, että Mastersit ovat arvostettuja kisoja, joiden merkitystä on häpeällistä vähätellä: miksi niiden voittajalista on 90%:sti big fourin heiniä monien, monien vuosien otannalta? Niinpä. 11 tällaista kisaa vs. 3 Slamia tarkoittaa 11000 vs. 6000 ATP-pistettä…
-
Ei loppu-uran puuttuminen vertailusta mitenkään heikennä Rogeria, jonka Slamien, ykkösviikkojen, vuoden lopun ykkössijojen ja muiden tilastojen kumulatiivista määrää Rogeria puolustavat kirjoittavat kuitenkin myös/etenkin painottavat. Jos Djokovic pysyy terveenä ja tulee noissa tasoihin, mitä sitten tuumimme? Saapi nähdä. Eivät Rogerin Slam- ja Masters-voittoprosentit sun muut ole kokonaisvaltaisesti merkittävästi huonontuneet, koska hyvin on niissäkin menestynyt viime vuosina ja törmännyt usein Djokovic-seinään. Toki vertailussa Djokovic menee prosenteissa noiden takia ohi, mutta emme toisaalta ole karsineet Djokovicin uran alkuvuosien tilastoja tässä vertailussa.
-
Rogerilla on 36 peräkkäistä QF:ää Slameissa, Djokovicilla taitaa olla 28 ja putki on kesken. SF:iä Rogerilla tosiaan 24 ja Djokovicilla 14, mutta eipä ole tilastojen valossa kovinkaan suuri ero tuolla 23 SF:ää ja 1 QF -saavutuksella tuohon verrattuna. Ja, jos muka on, miksi sitten nostaa esille tällaisia tilastoja kuin “18 GS-finaalia 19:stä perättäisestä GS:stä” (Rogerin saavutus)? Djokovicin finaali/kisa-ratio on tätä samaa ajattelua käyttäen kaikista isoimmista kisoista yli tuon suhteen, ja mielestäni on erittäin haastavaa pystyä menemään järjestäen finaaleihin Masters-kisoissa niiden armottoman vaatimustason takia. Monet pelaajathan pitävät niitä todellisina tasaisuuden ja fyysisen kestävyyden testeinä, koska et saa hävitä kuin 1 erän matsissa ja joka päivä pitää pelata. Yhtä kaikki, tilastojen tuijottaminen ei auta, ellei riittävän ankara tilastollinen analyysi “kulje mukana”.
Painotan, että olen kattavasti tietoinen kaikista Roger Federerin uran saavutuksista sekä omakohtaisen seuraamiseni että Federerin pitkiin saavutus- ja ennätystilastoihin perehtymisen kautta (mm. Wikipedian Career Statistics ja Career Achievements), ja olen häntä hehkuttanut tennishistorian teknis-taidollisesti upeimmaksi pelaajaksi. Olen myös kehunut Rogerin muita ansioita. Minua ei siis tarvitse vakuutella herran tekojen huikeudesta, eikä käännyttää pois Djokovic-fanituksesta, koska sellaista en tee - olen vain aseeton Djokovicin sekä tilastojen että peliesitysten edessä.
Vaikkemme yhteistä säveltä asiassa löytäisikään (eikä tarvitse; pääasia, että saadaan hyvää keskustelua ja argumentointia aikaiseksi), ja vaikka tässä asiassa Djokovicin puoltaminen olisi kärjistetysti vähän kuin Galileon marssi Inkvisition eteen puolentuhatta vuotta sitten, minun kirjoissani Djokovic on paria-kolmea tervettä ja hyvää tennisvuotta vaille kautta-aikojen menestynein tennispelaaja, kun tarkastellaan puhtaasti saavutuksia ja etenkin, kun ne peilataan aikakauden kilpailun kovuuteen. Tässä en mieti tyyliasioita tai absoluuttista kovuutta. Tällä hetkellä Djokovic on jo sitä, kun katsotaan tennispelaajan kohdalla hyvin yleistä 5-6 kauden absoluuttista huippujaksoa uralta. Valintani 6 vuotta on perusteltu - se pätee monien pelaajien kohdalla, oli kyse Nadalista, Djokovicista, Samprasista tai Federeristä. Tämä ei vie pois pohjaa siltä väitteeltä, jonka minäkin allekirjoitan, että Roger on täysin omaa luokkaansa kyvyssään pelata tennistä aivan kärjessä 22-vuotiaasta 35-vuotiaaksi.
