Ei löydy sellaisia sääntöjä. Ehkä jos Federerin kenttäpuolisko on baseball -kentän kokoinen ja pelkästään Serena syöttää koko ajan ja siten että saa mielessään päättää kumpaan ruutuun syöttää, niin sitten Serena voisi pärjätä.
Miehillä on testosteronia laillisesti, naisilla se olisi dopingia.
Ja miehet ovat isompia.
Miksi naisten pitäisi pärjätä miehille?
Naisten taso tenniksessä on tosi kova verrattuna miehiin, siis naiset ovat lähempänä kuin monissa muissa lajeissa.
Tenniksessä paras nainen ehkä saattaisi jopa pärjätä ATP 1000 miehelle, jollain lailla, tai ainakin ehkä ATP 2000?
Monessa muussa lajissa, ei parhailla naisilla olisi mitään saumaa 1000. miesten kanssa, ei edes 10.000.
Esim jalkapallo, jääkiekko, koripallo, lentopallo, eri maiden ykkössarjoissa pelaa yhteensä tuhansia tai jopa kymmeniä tuhansia miehiä. Ei niissä yksikään nainen pärjäisi yhtään!
Taitolajeissa joissa tarvitaan vain vähän voimaa, kuten autourheilussa, on ollut naisia jotka ovat pärjänneet huipputasolla yleisessä sarjassa miesten joukossa. Vaikka naisia on harrastajina paljon vähemmän, siis huiput valikoituvat pienemmästä joukosta.
Tämän vuorokauden päätteeksi se kaikkien aikojen paras palaa maailman listan ykköseksi, jos voittaa kotiyleisönsä edessä pelaavan Robin Haasen. Viimeisen vuoden aikana noin puolet isoista turnauksista pelanneelta 36,5-vuotiaalta olisi melkoinen temppu.
RF kuuluu heittämällä yhdeksi kaikkien aikojen urheilijaksi kaikki lajit mukaan ottaen. Olisihan se huikea juttu 36-vuotiaana nousta vielä kerran ykköseksi.
Eiköhän Haase jää jalkoihin. Haase näytti olevan hiukan nuhaisen oloinen eilisessä Griekspoorin matsissa,jonka hoiteli kokemuksella. Tosin ei se RF :kään ihan fressin oloinen ollut eilisessä Kohlschreiberin matsissa, jotenkin haluttoman oloista tekemistä . .mutta runnoi väkisin voiton hyvin pelanneesta sakusta.
Minusta puolestaan näytti siltä, että RF oli ehkä liiankin rento ja siitä johtuen missaili palloja. Matsi olis voinut päättyä paljon selkeämminkin, sillä Kohlilla ei ollut ottelussa yhtään breikkipalloa.
Sinällään todella viihdyttävä ottelu ja oli ilo nähdä Kohl pelaamassa todella vapautuneesti ilman paineita!
Federer maailman ykkönen taas kerran. Huikeaa!
Otti kiinni Nadalin ja jätti Djokovicin yhdellä taakseen (listalla: monesko kerta ykkösenä).
Muuten, F on hävinnyt sekä N:lle että D:lle 23 kertaa ja voittosuhde heistä on negatiivinen.
Mitä saavutuksiin tulee, niin N:llä on aikaa kuusi vuotta kerätä F:n nykylukemista ne vielä puuttuvat neljä GS:ää, D:llä seitsemän vuotta mutta kurottavaakin on: 8.
Olisi ilmeisesti kannattanut 237 (vai montako olikaan) perättäisen viikon aikana tiputtautua muutaman kerran ykköspaikalta, niin olisi noussut tämän ehkä tenniksen merkittävimmän tilaston kärkeen nykypelaajista yksin?
On muuten todella vaikea uskoa, että Nadal pelaisi huipulla enää viiden vuoden päästä, saati Djokovic kuuden. Nuohan ne ikäerot ovat…
Näyttääpä ottavan koville. Omasta puolestani sanon vain että on ollut hienoa saada seurata tällaista ajanjaksoa tenniksen historiassa.
Tennistä olen seurannut vuodesta -74 alkaen kun Borg voitti Ranskan avoimet ensimmäistä kertaa. Siitä lähtien olen ollut fanaattinen tennisfani, ja nimenomaan tennisfani vaikka tietysti jotkut pelaajat ovatkin jääneet paremmin mieleen kuin toiset.
Borg, McEnroe, Lendl, Agassi ja Sampras lähinnä näistä edellisen milleniumin pelaajista.
On kuitenkin pakko todeta että Federer, Nadal ja Djokovic ovat edustaneet vielä kovampaa tasoa kuin nuo aiemmat starat. Ja todellinen tenniksen ystävä antaa arvoa pelaajien suorituksille vaikkei pelaajista itsessään pitäisi. Toivoisin näkeväni tämän kaltaista asennetta myös tällä foorumilla, niin MarkusK.n kuin vaikkapa TP10:n osalta.
Fanittaminen on ihan ok kun puhutaan teineistä, mutta todelliset tenniksen ystävät pystyvät kyllä parempaan.
Hardcourterille tämä: ens maanantaina maailman ykköspelaaja on ch-tason pelaaja. Näin hän väitti joulukuun 17pv 2017.
En lähtisi vertailemaan kuka on todellinen tenniksen ystävä ja kuka ei.
Lajia kun voi seurata monesta eri näkövinkkelistä.
Tuskin leffaklassikkoja Tuulen viemää, Titanicia, Tuntematonta tai Avataria sata kertaa katsoneet kritisoivat sellaisia leffafriikkejä " ei todellisiksi leffojen ystäviksi" jotka katsovat leffat vain kertaalleen ja siirtyvät sen jälkeen uutuusleffojen pariin. Jotkut jopa nauttivat huonojen leffojen katsomisesta ja niiden analysoimisesta missä mättää.
Minulle ykkösprioriteetti on matka eikä matkan määränpää. Pidän sitä kiintoisana kun saa seurata ensin pelaajan matkaa ITF:n jämäsijoilta ylös ja sen jälkeen sama matka ATP-listoilla tuntematta ennakkoon minne tie vie. Sitten kun saavuttavat pelillisen sekä rankingin maksiminsa ja alkaa yli vuosikymmenen junnaaminen samalla tasolla ilman suuria yllätyksiä mihinkään suuntaan, niin se pistää puuduttamaan pidemmän päälle.
Toki arvostan upeaa tennistä ja hienoa että kyseinen kolmikko vienyt lajia pelillisesti eteenpäin. Mielestäni olen aiemmin palstalla antanut Federerille tunnustusta vaikken hänestä enää juurikaan kirjoita suuntaan tai toiseen. 2017 Australian avointen ketjussa muuten hehkutin Federeriä kun teki vanhoilla päivillä paluun huipulle.
Niin, mitäpä mielenkiintoista tässä Federerin yli vuosikymmenen jatkuneessa junnaamisessa olisikaan… Vai oliko siellä pieni suvantovaihe? Maksimihan saavutettiin jo 2004. Tänään olisi muuten mahdollisuus nousta yli 10 000 pisteen 13 pelatulla turnauksella. Jonkin sortin ennätys tuokin.
Ymmärrän kyllä tuon pointin, ja siksi tykkään nuorten pelaajien nousua seuratakin. Toisaalta sytyn myös myös vanhempien pelaajien uusista keväistä, kuten nyt Federerin. Tällä hetkellä mieltä lämmittää myös Andreas Seppin nousu ATP-uran loppumisen partaalta Race-listan kympin joukkoon, ja keski-iän kynnyksellä ansioille nousseen Estrella Burgosin tyyppiset tarinat kiehtovat myös.
On säälittävää, kuinka vähän täällä hehkutetaan Djokovicin ilmiömäistä 6 vuoden jaksoa - jaksoa, jonka aikana 18 Slam-finaalia (ka. 3 per kausi, ja 11 voittoa), 5 WTF-finaalia (4 voittoa) ja hämmästyttävät 33 Masters-finaalia (26 voittoa).
Voitte rauhassa verrata mielestäni kautta-aikojen suurimman yksilöpalloilulajien urheilijan saavutuksia uransa parhaalta jaksolta noihin. Huomaatte, että kalpenee finaalien ja tittelien saralla kaikilla muilla mittareilla kuin Slam-voittojen määrässä.
Minusta taas vaikuttaa epätoivoiselta oman suosikin esille nostamiselta, miten jotkut saavat Djokovicin saavutuksista jollain aikajakson rajaamisella ja pienempien turnausten voitoilla mukamas merkittävämpiä… Djokovic siis Grand Slameissa kuusi vuotta saldolla 11-7, Federer kuusi vuotta 2004-2009 saldolla 14-6. Kumpi noista on mielestäsi kovempi suoritus? Uralla lukemat 12-9 ja 20-10.
Saat toki hämmästyä Masters-voitoista, ja kysyä sitten kovimpien tennisfanien ulkopuolisilta kuinka moni nuo voitot muistaa, saati missä paikoissa noita Masterseja pelataan.
Taisi olla kyse siitä, että säälittävää on se kuinka vähän täällä hehkutetaan Djokovicin ja myös Nadalin saavutuksia verrattuna Federerin hehkuttamiseen, vaikka jokainen tehnyt huikeita ennätyksiä paljon.
Eikös ketjun aihe ole “Kaikkien aikojen paras pelaaja”? Miksi tässä aihepiirissä olisi säälittävää olla hehkuttamatta Djokovicia? Nadal sentään on kiistatta kaikkien aikojen massakenttäpelaaja.
Eiköhän kaikkia noita kolmea ole hehkutettu ja ihan aiheesta. Yhteensä 48 slamia kyllä puhuu puolestaan.
…ja Djokovic tulee olemaan lähellä kaikkien aikojen kovien kenttien pelaajaa. Rogerilta kun ottaa pois Wimbledonin pystit niin näyttää jo tasaiselta kovilla kentillä Djokovicin kanssa.
Wimbledonin 8 pystiä on aika paha ottaa pois tai jättää huomioimatta…