Kaikkien aikojen paras pelaaja


#142

Mitä tarkoitat ja pysytäänkö ihan ketjun aiheessa, jookos?

Ps. @modet miten voin tykätä omista viesteistani?


#143

Kyllähän tässä Hardis juuri monelta eri näkökulmalta asiaa katselinkin ja voin vielä kertaalleen todeta että Djokovic pelasi hillittömän hyvin silloin muutaman vuoden ajan. Mutta objektiivisuus tulee nimenomaan siitä kun otetaan numerot tarkasteluun ja mietitään mitkä asiat niihin vaikuttavat.

Mikään yksitätinen numero ei vastausta näihin kysymyksiin anna, minkä myötä tuossa tuli ladeltua kaikennäköisiä tilastoja. Keskinäiset ottelut on yksi tilasto sekin, mutta siinä pitäisi huomioida se, että jos pelaaja häviää turnauksessa jossa tuo arkkivihollinen olisi päässyt pelaamaan sitä vastaan, tulisi se laskea periaatteessa tappioksi. Tämän takia hävityt ottelut suhteessa pelattuihin turnauksiin tai tarkemmin voitto-häviö lukemat ovat objektiivisempia kuin pelkkä H2H.

Ei jaksa, mutta yksi harjoitus olisi kaivaa turnaukset joihin Djokovic on osallistunut jotka Federer voitti ja katsoa kuinka usein eivät päässeet pelaamaan vastakkain. Ja sama toisin päin, ja lisätä nämä H2H tilastoon. Suoralta kädeltä mahdoton sanoa mikä vaikutus sillä olisi tilastoon. Sama Nadalin ja Federerin kanssa.


#144

Tässäpä yksi näkökulma vielä.


#145

Edelleen, viime kaudella 35-36v Federer pyöritteli 30-31v Nadalia lähes miten tahtoi. 33-34v Federer pystyi aika hyvin laittamaan hanttiin parhaalle Djokovicille ja voittamaankin hänet usein. Varmaan kaikki tietävät miten noissa matseissa kävisi, jos Djoko ja Nadal olisivat 33-36v ja Federer olisi alle 30v. Näitä H2H-tilastoja voi pyöritellä niin monella tavalla.

Djokovicin '14-'15 kausia voisi myös halutessaan vähätellä jos nuo Federerin '04-'07 kaudet ovat niin helppoja (Rafa ja Djoko olivat nuoria jne). Silloin '14-'15, osittain myös '16, niin Nadal oli suurimman osan aika kuopassa( RG '14 jälkeen), eikä uhka oikein kenellekään. Murray oli selkäleikkauksensa jäljiltä pitkään kaukana huipustaan ja suurin uhka oli lähinnä ikääntyvä Federer ja puskista suurvoittajaksi noussut Wawrinka. Ja nuorempi haastajakaarti oli vuorostaan noina vuosina jopa poikkeuksellisen hampaaton. Heidän rinnallaan Davydenko, Roddick, Nalbandian, Hewitt kuulostavat kovilta.


#146

Lueskelin ATP-sivujen WIN/LOSS-tilastoja (ym.) pelaajien koko uran ajalta. Ottelujen voittoprosenttilistalla kärkipaikan jakavat Borg ja Djokovic, 82.7 %. Myös Nadalin ja Federerin voittoprosentit ovat käytännössä yhtä hyvät: 82.5 ja 82.1. Sen sijaan Murray on jo vähän jäljessä: 78.1 %.

Tuo Murraynkin lukuarvo on yhdeksänneksi paras juuri Samprasin edellä ja tämähän oli kiistattomasti paras pelaaja 1990-luvulla ja yksi suurista kiistämättä.

Samalla mieleen juolahti, kuinka lähellä Murraykin olisi kaikkien aikojen suurimman arvostusta jos pari vielä suurempaa aikalaista olisivatkin päätyneet jalkapalloilijoiksi! Mitenkä tämä supernelikkomme pannaan sitten paremmusjärjestykseen? GrandSlamit ja muutkin turnausvoitot ovat kuitenkin sen verran harvalukuisia, että näihin tilastotarpeisiin niistä ei ole. Tarvitaan isompia tilastoja.

Murray käytännössä menetti mahdollisuutensa nelikon parhaaksi jo ensimmäisellä kierroksella muita huonommalla voittoprosentillaan.

Alkaa toinen kierros. Toisiaan vastaan on nelikko pelannut 108, 112, 141 ja 95 ottelua, järjestyksessä Federer, Nadal, Djokovic, Murray. Voittoprosentit ovat nyt: F 47.2, N 57.1, D 52.5 , M 41.1.

Kun kaikkien ottelujen tilastot tarjosivat oikeastaan vain sen tiedon, että
Murray ei ole tämän paremmuusvertailukisan voittaja niin nyt, paitsi että se käsitys vahvistuu, selviää myös Nadalin yliote Djokovicista, vaikkakin näiden kahden keskinäisissä otteluissa on Djokovic niukasti edellä (26 vs 24).

Myös Federerin osakkeet heikkenivät: Paras pelaaja ei saisi omata negatiivista voittosaldoa kolmen kilpailijansa kanssa käymistään otteluissa.

Kolmas kierros oli oikeastaan tarpeeton. Miten nelikko on pelannut muita kuin toisiaaan vastaan? Tämä ei paljon muuhun vastaisi kuin siihen, onko Federer saanut ylimääräistä hyötyä siitä, että sai pelata pitkät ajat ainakin ilman kahta nuorinta kilpailijaansa. Sama koskee vähän myös Nadalia. Voittoprosentit ovat: F 85.0, N 85.5, D 88.0 ja M 82.8. En millään olisi uskonut, että Federer olisi noinkin selvästi D:n takana tässäkin ja vain vähän Murrayn edessä, mutta luvut eivät valehtele.

Aineisto: Ottelumäärät ja pelatut keskinäiskamppailut prosenttiosuuksina niistä olivat: F 1394, 7.7; N 1063, 10.5; D 950 14.8 ja M 839, 11.3.

Lopputuloksena Djokovic on joutunut urakoimaan kunnolla kolmea muuta vastaan ja selvinnyt tyydyttävästi. Nadal on nostettava parhaaksi kuitenkin siksi, että voitot ja häviöt pahimmista kilpakumppaneista ovat 64/48, voitto% 57.1. Djokovicin luvut ovat 74/67 ja 52.5 %, Federerin 51/57 ja 47.2 sekä Murrayn 39/56 ja 41.1.

Voittaja on selvinnyt ja kaikkien aikojen parhaan tennispelaajan keltaista paitaa saa pitää ainakin toistaiseksi Nadal!
VIRHE! KS. MYÖHEMPI VIESTI. SE KUULUUKIN DJOKOVICILLE!


#147

Hienoa työtä!


#148

Hieno analyysi!

Silti… Grand Slameilläkö ei ole merkitystä kun verrataan tennispelaajien uran loistokkuutta??? Myöskään kun verrataan hiihtäjiä, mäkihyppääjiä, yleisurheilijoita jne. ilmeisesti myös mitään merkitystä ei ole olympiavoitoilla tai maailmanmestaruuksilla???
Mitähän tennispelaajat mahtavat itse eniten arvostaa? Rankkaukseen ei kai ole mitään lopullista totuutta. Itse rankkaisin pelaajat niiden saavutusten mukaan, mitä he itse eniten yleisesti arvostavat, mikä se nyt sitten onkaan… :wink:


#149

Rutkasti tilastoja, ihan mielenkiintoisia lukuja.

Mitä mieltä olet ikäerosta keskinäisiä otteluita ajatellen? Federerillä 5-7 vuotta ikäeroa muihin.


#150

Muistelisinpa amerikkalaisen tennislehden (TENNIS) kysyneen kansikuvajutussaan keväällä 2003. “Häntä pidetään tulevana suurpelaajana/ykköspelaajana mutta mitä ihmettä hän odottaa?” Kannessa tietysti F. Hän siis sen ajan mittapuulla ainakin oli vähän myöhäsyntyinen aivan terävimmän kärjen pelaajaksi. Nadal tuli nopeasti ja Djokovic ja Murray ehkä välimaastosta tässä suhteessa. Tuo tasoittaa tarvetta yrittää tällä syntymävuodella spekuloida niillä ottelutuloksilla jotka olivat vielä nuorempien kehitysaikaa. Ja nythän F on osoittanut että hiipumisaika jolloin olisi myös hankalahkoa eri-ikäisten aikalaisvertailu ei ole vielä alkanut ja kaikki neljä ovat periaatteessa aktiiveja.

GrandSlamit ovat tietysti hohdokkainta mitä yksittäinen pelaaja voi voittaa. Menestystä on GS-voittajalle siunaantunut, oli voittoja sitten 1 tai 20. Joillekin se ainokainenkin mullistaa elämän kokonaan, niin kuin lottovoittajallekin tai mäkihyppääjälle on joskus “päävoiton” johdosta käynyt!

JK. Pakko tähän on vielä antaa respectiä sille toiseksi parhaalle: Jotenkin käsittämättömältä tuntuu se, että 950 ottelustaan hän on 131 pelannut Federeriä, Nadalia tai Murrayta vastaan. Se merkitsee joka seitsemättä ATP- ottelua uransa aikana.

EDIT

Tulihan se - ei laskuvirhe - vaan head vs head - poiminnassa Djokovic vs Murray. Murray oli saanut 10 voittoa liikaa. Tämä muutti keskinäispelien voittoprosentteja heidän osaltaan. Federerin ja Nadalin prosentit eivät muuttuneet. Lopputulokset: F 47.2, N 57.1, D 56.5 (nousua 4 pros.yks.) ja M 34.1 (laskua 7 pros.yks.).

Nadal voittaa korjatussakin laskelmassa neljän mestaripelaajan keskinäisottelujen voittoprosentissa Djokovicin, mutta niukemmin kuin Wassberg aikanaan…

Ja se että Djokovic on urallaan pelannut joka seitsemännen ottelunsa kolmea kovaa kilpakumppaniaan vastaan on korjatuissa laskelmissakin totta. On myös koko entisten ja nykyisten atp-läisten listan ykkönen mitä tulee voittoprosenttiin.

Työvoittona D ansaitsee keltaisen paidan sittenkin ennen Nadalia. Kovin on siis tiukkaa vuonna 2018 kamppailu siitä kuka on kaikkien aikojen paras tennispelaaja!


#151

Onhan näitä perusteluja viihdyttävää lukea. Luovuus huipussaan. Pyörittelemällä tilastoja ja pelaajien keskinäisiä kohtaamisia eri painotuksilla saa lähes varmasti itseään miellyttävän lopputuloksen. Eikös muutamaa Head to Head-tilastoa vertaamalla joku saanut joskus Timo Niemisen Nadalin edelle?

Toki Markuksen ja muiden harmiksi täytyy todeta, että suuri yleisö taitaa kuiitenkin muistaa lähinnä ne Grand Slam-kisat ja maailman ykköset, ja taitaa tuo urheiluhistoriakin lopulta vuosikymmenten kuluessa keskittyä niihin. En ainakaan viime vuosina ole kuullut Rod Laverin aseman kyseenalaistamista keskinäisiin kohtaamisiin vetoamalla. Ei taida olla tullut esille edes Shuckerin kovasti arvostama kuuden kauden jakso…


#152

Mukava että viihdyt! Mutta millä oikeudella väität minun pyrkivän johonkin tiettyyn lopputulokseen. Minä olin vain hiivatin utelias, mihin tulokseen selkeillä faktoilla pääsee, ja se oli se Nadalin “ykkössija” täysi yllätys. Ja olihan itsellenikin kaiken sen työnteon jälkeen vähän turhauttava ja nolokin se oikeastaan tasapeli. Rupesin vähän ihmettelemään, kuinka noita mutu-mielipiteitä vain sikiää. Jos joku tavoite olisi ollut, niin olisi se -kuka lie- vähän komeammin parhaaksi päässyt.

Todella hämmästyttävää mutua potenssiin makaava kahdeksikko oli siis tuo väitteesi siitä että tuommoisen vaivan olisin nähnyt vain sopivien tilastojen jaagaamisella. Onko koskaan tullut mieleesi, että on ihmisiä joita ei tippaakaan harmita huomata olevansa väärässä kun joku panee komeat argumentit tiskiin. “Olipa hienoa että nyt tuostakin sain paremman kuvan mitä oli mulla ennestään oli.” Ei se maailma siihen kaadu vaikka väärässä olisikin. “Saa itseään miellyttävän lopputuloksen” ja pah.


#153

Juurikin näin. Turhaa saivartelua foolikselta…


#154

Markus hyvä. Päädyit lopputulokseen: “Vuonna 2018 kamppailu on tiukkaa siitä, kuka on kaikkien aikojen tennispelaaja”. Ratkaisevaksi tiedoksi kaikkien aikojen parasta valitessasi osoittautui neljän pelaajan keskinäisten ottelujen vertaaminen. Onhan tuon pakko olla joko tarkoitushakuista tai huumoria… Millä perusteella Andy Murray, joka ei tilastollisesti kuulu edes kaikkien aikojen kymmenen parhaan joukkoon, on mukana?

Keskinäisten ottelujen vertailun suurin ongelma on se, että Federer ei uransa kirkkaimpina vuosina juuri noita kolmea kohdannut. Suurin osa kohtaamisista on noiden pelaajien parhailta vuosilta, ajalta jolloin Federer ei ollut parhaimmillaan. Kuten Linque sanoi, tällä hetkellä noiden kolmekymppisten pitäisi dominoida tennistä, mutta ovat joko telakalla, tai niin huonossa vireessä, ettei Federer pääse edes kaunistelemaan tilastoja.

Head to Head-tilastot ovat varsin kyseenalainen paremmuuden mittari, kun puhutaan eri-ikäisistä pelaajista. Ongelmallisia ne voivat olla myös ikätovereilla. Toisen pelityyli voi olla toiselle hankala, jä häviää useimmiten keskinäiset, mutta kokonaisuudessaan saavuttaa kuitenkin enemmän, ja on siten kaikkien parasta haettaessa merkittävämpi kandidaatti.


#155

Tähän ketjuun koskaan tule selvyyttä. Jokaisen meidän mielestä joku on se parhain. Minun mielestä se on Federer. Jonkun toisen mielestä Borg jne jne. Antakaa jo olla.


#156

Kunnioittakaa silti toisten mielipiteitä. Ainoa tällä palstalla jota jopa halveksun on hc. Täyttä idiotismia kirjoittaa.


#157

Otetaan nyt kuitenkin pieni ajatusleikki samalla teemalla. Jos Federer, Nadal, Djokovic ja Murray olisivat syntyneet samana vuonna, niin homma olisi mutkat suoriksi vetämällä mennyt suunnilleen näin:

19v-kaudella

  • Nadal voitti Ranskan Avoimet, muuten nelikko ei yltänyt edes semeihin.

20v-kaudella

  • Nadal jälleen vahvin Roland Garros’lla, ja ylsi finaaliin myös Wimbledonissa. Djokovic finaaliin US Openissa.

21v-kaudella

  • Djokovic voitti Australian avoimet, ja ylsi US Openissa finaaliin.
  • Nadalille sama saldo kuin edellisenä vuonna, RG:n titteli, Wimbledonin finaali.

22v-kaudella

  • Nadal voitti neljännen perättäisen kerran Ranskan Avoimet.
  • Wimbledonin voitti joko Nadal tai Federer

22-vuotiskauden jälkeen siis Nadalilla 4,5 titteliä, Djokovicilla 1, Federerillä 0,5.

23v-kaudella

  • Australian Avoimet voitti joko Federer tai Nadal.
  • Federerille tittelit lisäksi Wimbledonista ja US Openista.

24v-kaudella

  • Australian Avoimet Djokovicille.
  • Roland Garros Nadalille.
  • Wimbledonissa ja US Openissa kolmen kauppa, voitto joko Federerille, Nadalille tai Djokovicille.

25v-kaudella

  • Australian avointen voitto Federerille tai Djokovicille.
  • Nadalille jälleen Roland Garros.
  • Federerille Wimbledon.
  • US Open Federerille tai Murraylle.

26v-kaudella

  • Australia Federerille tai Djokovicille
  • Roland Garros totutusti Nadalille
  • Wimbledon Federerille tai Murraylle.
  • US Openin vei Federer.

26-vuotiskauden jälkeen Nadalilla 8,67 titteliä, Federerillä 7,67, Djokovicilla 3,67 ja Murraylla vasta yksi.

27v-kaudella

  • Nadal Ranskan Avointen voittoon.
  • Djokovic Wimbledonin voittoon.
  • US Openin voitto Federerille tai Nadalille.

28v-kaudella

  • AO Djokovicille.
  • RG Federerille tai Nadalille.
  • Wimbledon Federerille tai Djokovicille.
  • Ja US Open Djokovicille.

29v-kaudella

  • AO Federerille tai Djokovicille.
  • RG Djokovicille.
  • Wimbledon Murraylle.

30v-kaudella

  • Yllättäen ei ensimmäistäkään titteliä, ja ainoa finalisti Federer Roland Garros’lla.

Eli tämän hetken tilanne olisi:

  • Nadal 10,67
  • Federer 9,67
  • Djokovic 8,67
  • Murray 2

“Tulevaisuudesta” sitten jo takataskussa Nadalilla kaksi 31v-kauden titteliä, ja Federerillä yksi 31v-kaudelta, kaksi 36v-kaudelta ja yksi 37v-kaudelta.


#158

Kysyit Murraysta. Tällä hetkellä on neljä aktiivipelaajaa 9 parhaan kaikkien aikojen aikojen ATP-laisen joukossa mitattuna ottelujensa voittoprosentilla. Siinä listassa on muistaakseni yli 500 nimeä, ja ylivoimainen enemmistö tietysti jo lopettaneita. Sampras on kymmenes ja Murray on hänen edellään vaikka on vasta neljäntenä aktiiveista.

Hän on Djokovickin ikäinen ja ainakin lähellä Samprasin tasoa. Mitä useampiin matseihin tässä tapauksessa kolmen keskinäinen vertailu perustuu, sitä vähemmän erilaiset satunnaistekijät vaikuttavat lopputulokseen.

Voi ajatella niinkin, että Murray on Samprasin tasoinen vertailun helpottaja. Pelkillä ottelujen voittoprosenteillahan ei päässyt puusta pitkällekään, ne olivat niillä kolmella joiden paremmuusjärjestyksestä tässä kyse vain onkin niin kiinni toisissaan. Djokovicin 82.7 % oli suurin ja Federerin 82.1 % pienin. Molempien tuhatmääräisessä otteluluvussa se on kuuden häviö- tai voitto-ottelun ero.

Hyvin pieneksi jäi sitten kahden kärkipelaajan ero myös neljän keskinäisissä otteluissa (57.1 ja 56.5 %) . Niinpä joutessani laskin, miten nelikkomme on pelannut keskenään major-turnauksissa. Nyt sitten vihdoin erot oikein repesivät: Desimaalitkin voi nyt jättää pois. Murray jäi viimeiseksi voittoprosentilla 32, Federer voitti 42 % GS-peleistään Murrayta, Djokovicia tai Nadalia vastaan, Djokovic vastaavasti 51 % ja maailman paras pelaaja voitti 74 %.


#159

Arvon miksuliini. Tämä on “vain” keskustelupalsta, ei täällä ketään halveksia tarvitse ihmisenä. Dont hate the player, hate the game :slight_smile:


#160

Tuo aikajana 30v asti on mielenkiintoinen! Se että RG ollut Nadalin pelikenttä lähes yksinoikeudella antaa tosi kovan etulyöntoaseman. Tulee olemaan tuossa tilastossa ykkösenä seuraavat 5v


#161

maailman paras pelaaja voitti 74 %. Kiitos nauruista,mutta kunnioitan mielipidettäsi.