Mielenkiintoista keskustelua! Itse olen viimeisen 20 vuoden aikana ollut aktiivisesti tennistoiminnassa mukana neljällä eri paikkakunnalla valmennuksessa, hallituksissa ja kilpailujen järjestämisessä. Ensimmäinen tennisseurani oli hyvin pieneltä paikkakunnalta, jonka seurassa oli ehkä n 30 jäsentä. Kesäisin 2 massakenttää ja talvisin pari lepakkovuoroa arkisin klo 22 jälkeen urheilutalon parkettilattialla, viikonloppuna pääsi yleensä aamulla ja illalla treenaamaan. Siellä yksi kaveri kuitenkin innostui valmentamisesta ja kävi liiton valmentajakurssit, jotka seura kustansi. Useamman vuoden hän seurassa valmensikin mutta kun valmennettavien ja töiden määrä lisääntyi kysyi hän, jos saisi jotain korvausta. Sehän ei seuralle sopinut, kun “oli jo kalliit kurssit maksettu”. Lopputulos oli, että hän sitten siirtyi muualle valmentamaan, josta korvaustakin sai. Sen muutaman vuoden aikana kuitenkin minä ja muutama muu opittiin tenniksen perusteet ja yksi meistä on tänäkin päivänä A-luokan pelaaja, pari muuta nousi B-luokkaan käytännössä pelkillä sarjapeleillä, joskin kilpapelit näillä muilla tainneet toistaiseksi jäädä. Se mikä on harmillista nykysuuntauksessa on se, että tennis kuihtunut pienillä paikkakunnilla melkein kokonaan, koska pienillä paikkakunnilla on kuitenkin joku kilpailuetukin:
-
Jos paikkakunnalla on ulkokenttiä, niin helpompi ja halvempi on pelata ja treenata. Minun junioriseurassani sai kentille avaimen hintaan 50e, jolla pelattiin koko kesä. Kesäisin kentällä vierähtikin melkein joka päivä 2-5 tuntia, päivinä jolloin yleisurheilutreenit pelattiin vain tuo pari tuntia, muutoin enemmän. Toki välillä tuli niitä sadepäiviä, kun ei päässyt pelaamaan. Kesäaikana kuitenkin saatiin hirvittävä määrä tunteja kentällä, jollaisesta monessa isossa kaupungissa pystyy kenttäpulan vuoksi vain haaveilemaan. Miinuksena oli sitten ne talviolosuhteet, vähäinen määrä tunteja huonoihin aikoihin parkettilattialla. Toki plussaa oli se, että kunta ei urheilutalon käytöstä seuraa veloittanut ollenkaan.
-
Kunnasta riippuen seura saa taloudellista tukea, kunhan vain jaksaa hakea. Toiset kunnat tukevat seuroja enemmän kuin toiset.
Pienille paikkakunnille kun saisi tuota ruohonjuuritason toimintaa, niin sieltä saattaisi nousta lahjakkaita pelaajia, joiden teini-iässä tehtävä päätös, että tavoitteleeko huippua ja muuttaa harrastuksen perässä isompiin ympyröihin vai nauttiiko vain harrastamisesta. Pienillä paikkakunnilla se raja kehityksen tulee kuitenkin yleensä vastaan, kun ei välttämättä löydy riittävän tasokasta treenivastusta parhaimmille.
Isommilla paikkakunnilla tennis taas on suosittua ja on usein hyvät olosuhteetkin olemassa paitsi, että siellä pelaajia on taas niin paljon, että vaikea saada vuoroja varattua. Kenttiä ei ole tarpeeksi ja maksut ovat korkeat, karsii köyhemmät pois heti kättelyssä.
Moni suurseura tekee hyvää bisnestä aikuisvalmennuksella, johon on myös paljon kysyntää. Ongelma vaan se, että lapsia valmennetaan vähemmän eikä tämä “tennisbuumi” ole pahemmin näkynyt lapsissa, tulijoita on aikuisissa enemmän.
Oman noin 20v valmentamisen aikana olen huomannut saman muutoksen, josta jo jotkut täällä puhuivatkin. Lasten ja nuorten ryhmissä aiempaa enemmän pelaajia, joilla vaikeuksia keskittyä, joita vaikeaa motivoida mitenkään yrittämään edes vähän. Ei se motivoi oikein valmentajaakaan, joka tekee työtä yleensä aika pienellä korvauksella usein sivutoimisena vapaa-ajallaan, jos valmennukseen tulee löysiä nuoria, jotka roikuttaa ja raahaa mailaa kentällä, tulevat vain, koska “jotain on pakko harrastaa”. Itsekin valmensin yhtä junnua, joka nuorimmissa ikäluokissa rohmusi mitaleja SM -tasolla mutta, joka oli aina harjoituksissa ja jopa turnauksissa “hohhoijaa” -moodissa. Sitten kuitenkin itse (vai vanhempien pakottamana?) sanoi, että tavoitteena pääsy huipulle. Lahjoja olisi ollut vaikka mihin, taitava lyöjä, taktisesti älykäs ja kilpailuissa pää ei pettänyt vaikka laiskasti liikkuikin. Kaikkeni tein, oli porkkanaa, oli keppiä, kaiken maailman palaverit mutta mikään ei muutosta tuonut ja kävi kuten osasi odottaa, pikkuhiljaa muut meni ohi ja sitten ei enää kisaaminen kiinnostanut.
Sitten on paljon niitä ryhmiä niin nuorissa kuin aikuisissa, joilla on se yksi valmennustunti viikossa… Se on erittäin hidas tie kehityksen kannalta. Kehitystä tulisi kyllä yhdelläkin valmennustunnilla viikossa, jos sen lisäksi kävisi vapaa-ajalla pelaamassa myös. Esim Tampereella moni sanoi, että ainoa mahdollisuus päästä pelaamaan on ilmoittautua seuran valmennukseen…
Seuratoiminnassa on huomattu sellaistakin, että isot yrittää haalia kaiken toiminnan itselleen ja pienet seurat kuihdutetaan ensin samasta kaupungista ja sitten jo ympärillä olevista pienemmistä paikkakunnista. Houkutellaan pienempien seurojen valmentajat tarjoamalla parempaa palkkaa, jolloin pieni seura ei pysty tarjoamaan valmennusta ja isompi seura taas nostaa valmennuksen hintaa. Lisäksi, kun pääsee dominoimaan esim alueen halleja, pystyy eväämään muilta mahdollisuuden saada kenttävuoroja. Sitten kun kalliit kilparyhmät täynnä niitä rikkaita penskoja, joista suurin osa hemmoteltu pilalle, niin haastetta on kehittää niistä tulevia huippuja. Ei kestetä kritiikkiä, kisoissa jos ei pärjää, niin vika on valmennuksessa, jolloin vaihtuu valmentaja tai seura.
Hieno laji mutta paljon olisi tekemistä olosuhteiden parantamisessa ja lajin leviämisessä pienemmillekin paikkakunnille. Saapa nähdä, että mihin Davis Cup -rahat ohjautuu… Uusi halli olisi ihan hyvä sijoituskohde alueelle, jossa suurin pula kentistä tällä hetkellä mutta tuskinpa toteutuu…
tai no, siitä hyvästä seura maksoi meidän divarimatsien kentät)
