Wawrinkan yllätysmestaruuden jälkeen keskustelua aiheesta. 
Itse olen elätellyt toiveita, että tänä vuonna saataisiin 1990-luvulla syntynyt Grand Slam-voittaja. Wimbledonissa se saattaisi olla mahdollista, mutta en lähtisi vetoa lyömään.
1 tykkäys
Dimitrovia minä(kin?) veikkaisin pelaajaksi, joka nousee ensimmäiseen GS-voittoon. Ainakin miehellä olisi eväät siihen. Tähän vuoteen en vielä usko. Sanoisin, että toteutuu 2-3 vuoden sisään jos on toteutuakseen.
Dimitrov vakuutti Nadalia vastaan. Veikkaan siis myös bulgaaria. Wimbledonin nurmella toki myös Tomicilla mahdollisuudet ja miksei Raonic syötöllään. Tietty kanadalainen US Openissa vielä vaarallisempi.
Jos katsoo 3-5 vuotta eteenpäin, jolloin Federer ja Ferrer lopettaneet ja Nadal ehkäpä myös loukkaantumisiin, niin kärkipaikasta silloin taistelevat yli 30-vuotiaat hieman taantuneet Djokovic, Murray jaa vanheneva Del Potro, sekä parhaassa iässä olevat -90 Raonic, -90 Janowicz, -91 Dimitrov, -92 Tomic, sekä nuoret vähän päälle 20-vuotiaat -95 Kyrgios, -96 Coric, -96 Kokkinakis, -96 Quinzi, -97 Zverev, -97 Rublev ja miksei jopa jo -98 jenkit Kozlov, Mmoh jne. No, tuonne on vielä aikaa. Jahka nykyinen kärkikaarti poistuu, niin eiköhän tule melkoiset markkinat, jolloin nähdään lukuisia uusia GS-voittajia. Se on mielenkiintoinen kysymys kuka on lopulta 1990-luvulla syntyneistä suurin tennislegendaksi jäävä. 1980-luvulla syntyneissä toistaiseksi kolme todellista legendaa. -81 Federer, -86 Nadal ja -87 Djokovic. Veikkaan 1990-luvulla synteistä vastaavat nimet: -91 Dimitrov, -96 Coric… hmm, kolmas nimi onkin vaikeampi paikka. Ehkäpä -97 Zverev. Voittaakohan kukaan 1990-luvulla syntynyt pelaaja yli kymmentä GS-turnausta, vaiko tuleeko useampia noin 4-6 GS-turnauksen voittajia. No, odotellaan ensi sitä ensimmäistäkin. Vielä saadaan odottaa noin 7-8 vuotta, kun lähes kaikki top100 pelaaajat ovat 1990-luvulla syntyneitä. Sitä odotan innokkaasti, sillä olen seurannut junnutennistä vuodesta 2007 lähtien, joten 2020-luvulla kaikki top100 pelaajat ovat minulle “tuttuja” jo sieltä 14v-15v kausista lähtien.
Kiitos TP10 mielenkiintoisesta viestistä. Tuo on kyllä hauskasti vaihdellut naisten ja miesten välillä tuo dominointi/ei-dominointi. Aikanaan Navratilova-Evert-Graf-Seles voittivat 20 vuoden aikana lähes kaiken, sitten ollut S.Williamsia lukuunottamatta tasaisempaa. Nyt taas miehissä 10 vuoden aikana mestaruudet menneet lähinnä kolmelle pelaajalle. Toki tässä rinnalla aina kenttien kovuus/pehmeys ja pelin muu kehitys vaikuttavat siihen, millaiset pelaajatyypit pärjäävät
Näin Wimbledon alla voi vähän mietiskellä tätäkin aihetta. Tenniksen ns. avointa aikakautta on kestänyt melkein 50 vuotta. “Uusia” eli ensikertalaisia GS-voittajia on sinä aikana ollut 50 eri pelaajaa. Näistä puolet (24) on joutunut (ainakin toistaiseksi W ja del P) tyytymään yhteen GS-voittoon.
Keskikastin menestyjiä (2, 3 tai 4 voittoa) on ollut 14 ja tenniksen suurnimiä (väh. 6 voittoa) 12 peluria. Viimeksi on siihen joukkoon päässyt Djokovic, joka debytoi GS-voittajana jo yli kuusi vuotta sitten.
Todellisia supermestareita (väh. 10 voittoa) on ollut vain neljä: Federer, Sampras, Nadal ja Borg. Vaikea uskoa, että 00-luvulla GS-voittonsa aloittaneista tuohon joukkoon pääsisi jopa kolme (Borgin ohittaminen jäänee siis Djokovicille haaveeksi).
Mikäli tilastoihin on vähänkään uskominen ja kun “tietää”, että viimeisen kymmenen vuoden ajan GS-hamsterit (70 % GS:istä menneet F:lle ja N:lle) ovat jo päätyönsä tehneet, on ilmeistä, että tilanne normalisoituu vähitellen.
Tämän kohta puolivälissä olevan 2010-luvun loppuun mennessä saisimme siten vielä Murrayn ja Wawrinkan jälkeen kuusi uutta GS-voittajaa. Näistä kolme saisi vain yhden GS-voiton, eräänlaisia tähdenlentoja siis (kuten Gaudio, Johansson), kaksi Hewittin ja Safinin tapaisia urallaan 2-4 suurvoittoa hankkineitä ja yksi suurnimi Djokovicin tapaan.
Tähdenlentoja on aika vaikea ennustaa, mutta jos kaivaa vanhimmasta päästä, niin Berdychin voisi nostaa esiin. Keskikastiin voisi nykynimistä ennustaa pääsevän Raonic. Kuka olisi toinen? Vai nousisiko tämä vielä siksi yhdeksi tällä vuosikymmenellä GS-keräilyn aloittavaksi suurnimeksikin? Vai olisiko se suurnimi joku Taitopelaajan pitkästä listasta?
Tuolla Ranskan avointen ketjussa joku veikkasi Dimitroville “monta” GS-mestaruutta. Alkaa tulemaan kiire, sillä ainakin avoimena tennisaikakautena 23-vuotissyntymäpäivänsä jälkeen on “moneen” (väh. kolme!) ehtinyt päästä urallaan oikeastaan vain neljä pelaajaa, jos vasta siinä iässä on ensimmäisensä voittanut. Tuorein nimi on jo kolmenkymmenen vuoden takaa Lendl, joka loikin sitten komean uran vaikka ihan huipulle kiipeäminen ottikin aikansa.
Yhteenvedon tyyppinen: Yhden vuosikymmenen aikana tenniksen miesten kaksinpelin Grand Slam -voittajiksi ja samalla tennishistoriaan pääsee kymmenkunta pelaajaa.
Näistä puolet jää eräänlaisiksi tähdenlennoiksi, koska enenpää ei ole tulossa. Lopuista puolet saa sitten urallaan vielä yhden tai pari kolme GS-mestaruuta. Ja saman verran eli 2 tai 3 peluria tulee sitten oikeaksi tennislegendaksi viimeistään seuraavalla vuosikymmenellä lukuisten GS-voittojensa ansiosta.
Niinpä, ei kukaan olisi arvannut.
Olisi kiinnostavaa nähdä miten Nishikori pärjäisi massalla, jos pysyisi tulevina vuosina terveenä. Tänä vuonna meno oli erittäin vakuuttavaa siihen asti, kun selkävaivat veivät terän pelistä Madridin finaalin toisessa erässä.
Päivitetäänpä vuodentakaista kirjoitusta! Olemme saaeet yhden (Cilic) noista vuosi sitten povaamistani kuudesta uudesta 2010-luvun GS-voittajasta. Wawrinka on saanut toisensa eli noussut keskikastin 15:ksi nimeksi toisella voitollaan. Djokovic on kahdellaan varmistanut asemaansa suurnimenä 12 joukossa.
Viisi uutta nimeä on vielä hakusessa aloittamaan tällä kymmenluvulla GS:iensä keräilemisen. Tarvitaan edelleen “samat” kolme tähdenlentoa kuin vuosi sitten Wawrinkan vain vaihtuessa Ciliciin. En arvaile heitä tässä. Murray ja Wavrinka odottavat siis nyt enää yhtä 2-4:ään GS:ään pystyvää heimolaistaaan ja tämähän voi siis tietysti olla Cilickin.
Mutta se suurnimi, joka aloittaisi GS-saalistuksensa tällä kymmenluvulla viimeistään vuonna 2019 on edelleen ja tietysti vain arvailujen varassa. Wawrinka, Murray tai Cilic eivät taida suurnimilistalleni (väh. 6 GS-voittoa) millään enää keritä luonnollisista syistä.
JK. Avoimen aikakauden suurnimilistani: 1970-luvulla ensimmäisen GS-voittonsa ottivat Connors, Borg ja McEnroe; 1980-luvulla Wilander, Lendl, Becker ja Edberg; 1990-luvulla Sampras ja Agassi; 2000-luvulla Federer, Nadal ja Djokovic. 2010-luvulle arvioin vuosi sitten vain yhtä nimeä, vaikka edellisten kymmenlukujen mukaan heitä on keskimäärin ollut kolme vuosikymmenessä. Kukahan siis lienee?
Yo. 12 nimestä vain Wilanderin kaikki GS-voitot tulivat samalla vuosikymmenellä.
Lähtisin miettimään pelityyliltään samankaltaisia pelaajia kuin viime vuosien suurpelaajat Djokovicin johdolla. Peliin pitäisi kuulua ominaisuudet, kuten: äärimmäinen tasaisuus, virheet minimissä, vahvat molemmat peruslyöntipuolet, valtaisa taihtelutahto, heikkoudet minimissä. Vaikea kuvitella, että esimerkiksi jotkut Raonicin kaltaiset “big server” -tyyliset pelaajat, jotka ehkä joskus aiemmin veivät Slameja, pystyisivät niitä enää nykyään voittamaan. Kyllä tuntuu siltä, että nykyään pelin pitää olla puolustuspainotteista ja perustua enimmäkseen tasaisuuteen, jotta pystyisi voittamaan. Toki hyökkäyspään aseita täytyy myös olla, ja ovathan esim. Wawrinkan ja Cilicin Grand Slam -voitot esimerkkejä siitä, että kovalla pommittamisella voi yltää yhä voittoon. Mutta heidänkin pelinsä perustui voittoslameissa juurikin tuohon tasaisuuteen, virheettömyyteen ja jokaisen lyönnin toimivuuteen, ei ainoastaan mihinkään yksipuoliseen aseeseen. Olen miettinyt noita mahdollisia seuraavia uusia GS-voittajia, ja listaanpa tässä muutaman nimen, jota olen miettinyt.
Kaksi ehkä realistisinta:
-
Grigor Dimitrov - Löytyy pelilliset ja henkiset aseet. Riskinä on, että ura pyörii liikaa muiden asioiden ympärillä ja vie fokusta pelistä (esim. Sharapova ym. julkisuusjutut)
-
Kei Nishikori - GS-finaalipaikka onkin jo takataskussa, ja parhaimmillaan ei jää pelillisesti yhtään jälkeen kenestäkään maailmassa, ei Djokovicista, Murraysta, ei kenestäkään. Henkinen kantti kuitenkin arveluttaa. Myös loukkaantumisherkkä.
Potentiaalisin nuoremmista pelaajista:
- Borna Coric - Peli näyttää jo nyt niin kypsältä, että voi aivan hyvin olla tuleva ranking-ykkönen ja GS-voittaja. Kaatanut näin nuorena jo mm. Nadalin ja Murrayn. Suurin puoltava seikka on mielestäni kuitenkin se, miltä mies näyttää kentällä. Äärimmäisen tasainen peli vailla heikkouksia, lisäksi asennepuoli näyttää vahvalta.
“Musta hevonen”:
- Jack Sock - Maailmanluokan syöttäjä ja kämmenlyöjä, muttei liian yksipuolinen. Jalkatyö erinomaista ja rystykin kuitenkin auttavan hyvä (vähän niin kuin esim. Del Potrolla). Löytyy aseet ja löytyy tyypillinen amerikkalainen “fighting spirit”. Monipuolinen, taitaa myös verkkopelin. En ehkä osaa kuvitella Sockia ranking-ykköseksi enkä moninkertaiseksi GS-voittajaksi, mutta hän voisi olla hyvinkin ns. yhden grand slam-mestaruuden mies, joka valloittaisi unelmapelillä jonkin turnauksen, esimerkiksi US Openin.
Täytyy latoa tähän muutama eriävä mielipide.
Dimitrovilla ei nimenomaan ole mitään aseita ja en kyllä henkisestikään minään erityisen kovana pidä. Ainut vahvuus on minusta liikkuminen ja jalkatyö ylipäänsä. Kämmentä ja syöttöä on vielä selvästi parannettava jos aikoo slamivoittajaksi ja ei tuo rystykään kyllä parhaille rystyille pärjää.
Coricillahan on aivan surkea rysty. Siis aivan selvä heikkous. Joutuu lähes aina puolustuskannalle välittömästi jos joutuu lyömään rystylyönnin. Pakko on parantaa sitä todella paljon jos meinaa joskus voittaa.
Nishikorin syöttö ei riitä nykyisellään slamivoittoon. Duunia joutuu painamaan liikaa, kun ilmaisia ei syötöllä tule. Aina tulee kahden viikon kisassa seinä vastaan ja usein seinä tulee huippukicksyöttäjän muodossa. Nishikori ei edes huikealla kahdenkäden rystyllään saa kaivettua riittävästi aggressiiivisia palautuksia kakkosruudun kicksyöttöihin.
Tämä on aika hassua arvostelua, kun itse katselin C More tennikseltä Coricin peliä niin jenkki-selostajat (mm. joku ex ATP-pelaaja) kehuivat kuinka hyvä ja voimakas Coricin rysty on, ja taasen kämmen teknisesti vielä kovinkin vajaavainen. Ja täytyy kyllä sanoa että sen pari kolme matsia (tänään viimeksi katselin) mitä olen itse Coricilta nähnyt että olen samaa mieltä näitten asiantuntijoiden kanssa, Coricin rysty on nimenomaan se valmiimpi tällä hetkellä ja pystyy lyömään sen todella hyvällä syvyydellä ja kovana hyökätessä. En sitten tiedä mitä pelejä sinä olet katsonut. Hassua myös että arvostelet että Dimitrovilla ei ole aseita pelissään. Tarkoittaako tämä myös sitä että tavallaan Federerillä ei ole aseita pelissään? Kun kovinkin samantapaiset pelityylit ovat. Toki ymmärrän jos Dimitrovin massa peleja katsonut jotain Nadalia vastaan, että se näyttää hieman “tuuppaamiselta” mutta nopeilla alustoilla ei todellakaan ole näin “baby-Fedin” kohdalla. Ja pystyyhän tuo helposti heittämään toistakymmentä ässää pelissä, myös kakkos kickserve on parhaimmillaan hyvinkin tehokas.
Coricia näin viimeksi ranskan avoimissa ja jossain massaturnauksessa sitä ennen ja dubaissa jossa Federer kylvetti Bornaa https://www.youtube.com/watch?v=2EM80-69G1w. Ainakin näissä peleissä oli koko ajan altavastaaja jos joutui lyömään yhdenkin rystyn.
Minusta Federerillä ja Dimitrovilla ei ole laisinkaan samanlaiset pelityylit. Jos jonkun lempinimi on babyfed ei se ole minusta mikään perustelu millekään. Molemmilla on hyvät slaissit ja Federer oli yksi maailman parhaista liikkujista ja on varmasti ikäistensä pelaajien maailman paras yhä, sen verran on samaa, mutta siihen se jääkin. Fiksu veto kylläkin nyt vaihtaa valmentajaa. Fysiikka on parantunut ja liikkuminen entisestään, mutta pelillisestihän Dimitrov on ollut aivan hukassa ja vailla mitään pelisuunnitelmaa. Rysty on puolustava ja kämmen ei ole riittävän tehokas. Kakkonen on hyvä, mutta ykkönen ei mielestäni nykyisellään riitä, paljosta se ei ole välttämättä kiinni ja en osaa eritellä kuinka paljon on kiinni syötön nopeudesta, disguisesta ja variaatiosta vai kaikkien näiden yhdistelmästä, mutta koko alkuvuoden tappioita on vaan tullut liikaa ja syötönpito vaatii liikaa energiaa ja töitä kun ei tule riittävästi helppoja syöttövuoroja.
Kyllähän DImitrovilla todellakin on tarvittavat aseet pelissään, ei kahta sanaa. Parhaimmillaan molemmilta puolilta erinomainen, syöttää vahvasti, taitaa slicen ja verkkopelin. Liikkuu ketterästi. Hyvin Federerin tyyppinen tosiaan. Olen nähnyt otteluita, joissa Dimitrov on ollut parhaimmillaan (Voitot Murraysta 2014 Wimbledonissa ja Acapulcossa, voitto Djokovicista 2013 Madridin Masters-turnauksessa) ja kyllä nuo kovat voitot ovat olleet jo esimerkkejä siitä, että Dimitrovilla on pelilliset eväät voittaa Grand Slam.
Olen nähnyt myös otteluita, joissa Dimitrov on ollut huono, mm. viime aikoina. Ja sillä pelillä ei tietenkään voiteta mitään suurta. Mutta arvioinkin jokaisen pelaajan kohdalla tämän absoluuttista perustasoa, eli tasoa, jolla hän PYSTYY parhaimmillaan pelaamaan. Se taso mielestäni Dimitrovilla voisi riittää, mutta sen tason saavuttaminen kahden viikon ajalle ja viisieräisiin onkin haastava juttu.
Ja Coricista. Nostinkin hänet esiin mahdollisena nuorena tulevaisuuden voittajana. Onhan miehellä aika paljon aikaa vielä kehittää peruslyöntejään. Miettikääpä minkä näköistä oli vaikkapa Murrayn kämmenlyöminen tai Djokovicin peli tuossa iässä. Tuolle Federer-klipille on sikäli mielestäni tarpeetonta antaa mitään painoarvoa. Nämä Zverevit ja Coricit ovat eittämättä poikkeuksellisen, timanttisen lahjakkaita pelaajia kun pelaavat näin nuorena jo täyttä höyryä ATP-kiertueella. Pitäisi kuitenkin jossain vaiheessa ruveta saamaan niitä turnausvoittoja, jotta itseluottamus kasvaisi ja tätä kautta tulisi mahdollisuus nousta vielä seuraavalle tasolle. Joka turnaus ei saisi pidemmän päälle päättyä siellä kvartsien tai semien kohdalla, vaikka se tässä iässä onkin erinomainen suoritus sekin.
Saatte olla ihan mieluusti eri mieltä, mutta itse en ole nähnyt Coricilta vielä yhtään sellaista ottelua jossa rysty ei olisi ollut silmiin pistävä ongelma, joten en sen suhteen vaihda mielipidettäni ennen kuin näen jotain muuta silmieni edessä. Samoin DImitrovin aseista ei ole minulla yhdestäkään ottelusta kokemusta. Ei voida puhua Federerin ja Dimitrovin syötöistä ja kämmenistä samoina päivinä, niin valtava ero tähän saakka noiden lyöntien tuhovoimassa on ollut. Federer pitää syöttöjään helposti juuri näiden kahden lyönnin yhdistelmällä ja Dimitrovilla se yksi huono syöttövuoro tulee aina kovia vastaan joka erässä, kun luottoa noihin kahteen lyöntiin ei ole tarpeeksi.
Coricilla on tietenkin vielä aikaa ja meinasikin laittaa että niinhän Djokovickin vielä pitkään sen jälkeen kun oli jo vakiinnuttanut paikkansa top 10:ssä pystyi muuttamaan syöttönsä hirvittävästä heikkoudesta mailmanluokan aseeksi. Näitä djokovictapauksia ei vaan ole kauhean monia ja enpä itse asiassa muista ketään kuka olisi onnistunut muuttamaan heikon kahdenkäden rystylyöntinsä hyväksi jo tourilla ollessaan, vaikka niitä varmasti täytyy olla olemassa. Kieltämättä Murray on petrannut paljon kämmenlyöntiään ja Wawrinka samoin. Näitä kämmenlyöntejään parantaneita kyllä muistan, kuten vaikkapa erään Jarkko Niemisen, mutta jostain syystä rystyn oppiminen aikuisiällä on ehkä kuitenkin vielä haastavampaa. Rysty vaatii tietynlaista letkeyttä, ehkä voiman lisääntyminen useimmiten vain haittaa ainakin kahdenkäden rystylyönnin kehitystä.
Eikös Nadal muuttanut rystynsä suoremmaksi, jotta pystyisi voittamaan Wimbledonin? Rafa oli teininä muistaakseni pelaaja jolla oli melko keskinkertainen palloa turhaan pyörittävä rysty ja siinä tapahtui selvähkö muutos hieman päälle parikymppisenä, jonka ansiosta Rafa pystyi GS-titteleihin muillakin alustoilla kuin massalla, jossa hurja kämmenmyllykin riitti menestykseen jo teinivuosina.
Jospa Coric pystyisi myös muuttamaan rystyänsä, joka kieltämättä on melko vaisu. Se mikä minulle pistää silmään Coricin pelissä negatiivisena on lyöntien lyhyys sekä melko varmisteleva yleisilme, sillä harvoin tavoittelee rajoja tai edes läpilyöntejä. Tuollaisella pelillä ei kirkkainta huippua saavuteta, mutta toki top10 tason saavuttaa.
Samaa mieltä Nadalista ja melkein meinasin hänet mainita. Tosin juuri nyt on sekin parantunut rysty menneen talven lumia ja aivan sekaisin. Eli aivan syvälle selkärankaan tuokaan ei mennyt, mutta enenmmän tietysti kyse nyt yleisestä pelin sekoamisesta. Nadal onnistui parantamaan myös syöttöäänkin tilapäisesti. Sekin on palannut tiuhempaan pallon pyörittämiseen ja 10 km/h hitaampaan keskinopeuteen.
Minun ei tarvinnut tästä viime viikon Umagin ottelun pätkästä katsoa kuin eka vajaa minuutti, niin siinä jo näkee kuinka hyvällä syvyydellä ja kovuudella pari kertaa Borna lyö rystyä. Joten ihan turha puhua että miehen rysty olisi surkea tai jotenkin vaisu.
Joo samaa mieltä. Muutaman Coricin pelin nähtyäni en minäkään näe rystyssä mitään ongelmaa. Ei todellakaan voi puhua mistään rajoittavasta heikkoudesta ainakaan. Ja jotenkin tuntuu, että se varmisteleva yleisilme on vaan nykyään valttia. Tai se on ainakin hyvä pohja, johon voi sitten ruveta lisäämään rohkeutta ja läpilyöntejä hiljakseen. Mitä Coriciin muuten tulee, itse en edes hirveästi hänestä pelaajana pidä. Juuri tuo pelityyli ja yleinen habitus ei jotenkin minua innosta. Mutta ollakseni rehellinen, hän näyttää kaikkein valmeimmalta ja vakuuttavimmalta nuorista pelaajista.
Noin korkeasta kamerakulmasta on aika vaikea päätellä pallon lentoradasta tai lyönnin tehosta. Tekniikkaakin aika vaikea arvioida, kun lyönnistä ei saa oikein selvää. Siltikin noissakin pätkissä näkyi ihan samaa ongelmaa kuin aiemminkin. Jäykkää, suppeaa ja väkinäistä. Hirveä määrä tuhlattua energiaa tuossa rystylyönnissä. Ei todellakaan voi puhua rennosta tai letkeästä tai laajasta. Ehkä jotain vähän parempaa osumaa kuin niissä mitä olen nähnyt ja ehkä piirun verran rennompi. Katsotaan kun nähdään US openiin valmistavat kisat.