Seuraava uusi ATP-1 pelaaja?


#41

Veikkaan että uutta ykköstä täytyy odotella vielä niin kauan, että Rafa, Roger , Nole ja Andy tai ainakin Kolme heistä lopettavat.


#42

Tuo onkin hyvä pohdinnan paikka kuinka moni Big4 pelaajista pitää lopettaa, että saadaan uusi ykkönen? Vai tuleeko joku ykköseksi kun kaikki ovat vielä aktiivisia?


#43

Federer tuskin enää kamppailee ykköspaikasta, ja Nadalkin täyttää pian jo 31, joten ykköspaikalla käväisyn täytyy tapahtua vuoden sisällä jos on tullakseen. Eikä hänkään taida olla siten enää uhka nuoremmalle Zvereville parin vuoden päästä. (Kiitos,Natti!)

Ainoa, jonka juuri nyt näen vielä voivan syrjäyttää “vain” 29-vuotiaat kärkipelaajamme, olisi Wawrinka, jonka USO-voitto on tuoreempi kuin Murrayn tai Djokovicin vastaavat. Toinen GS-voitto vain rankingiin mukaan voiton ollessa samalla pois toiselta kärkipelaajalta, niin ykköspaikka rupeaisi heinä/elokuussa ainakin siintämään…


#44

Kyllä sanoisin että yhdellä GS voitolla ja tähänastisella näytöllä Indian Wellsissä voisi sanoa että Federer nyt ainakin kamppailee ykköspaikasta, vaikkei välttämättä saavuta sitä.


#45

Miettikääpä ykköseksi nousun markkina-arvoa! RF kuittasi yli 70 Meur viime vuonna ollessaan saikulla ja jos nyt taas nousisi ykköseksi, niin bonarit paukkuu ja Rogerin oma manageritoimisto järjestää vielä syksyllä Laver Cupin, joka lienee valtava rahasampo…


#46

Unohdin hetkeksi itsekin, että tähän ketjuun ei hyväksytä Federeriä tai Nadalia sen paremmin kuin Djokoviciakaan. Mutta onhan Federer nyt ja tässä todennäköisempi Murrayn syrjäyttäjä kuin Wawrinka jo tuon tuoreemman GS-voittonsakin ansiosta.


#47

Zverev tai Kyrgios.


#48

Kyrgiosta olen jo pitemmän (?) aikaa pitänyt eräänlaisena uudempien aikojen Ivanisevicina. Aika paljon hän on myöhässä tästä 1990-luvun esikuvastaan, joka jo alle 20-vuotiaana nousi 10 parhaan joukkoon.

Mutta niin monet muutkin ovat joutuneet tällä vuosikymmenellä odottamaan sitä tilaa huipulle terävän kärjen oltua myös leveä. Ailahtelevuus oli I:lle ominaista ja hän teki siitä melkoisen numeronkin (“hyvä” ja “paha” Goran). Tuleeko tässäkin NIck perässä?

Uskon, että nuori Kyrgios ei pysty ihmetekoihin joita GS-voitot aina olisivat. Finaalipaikkoja voi tulla, mutta täysosuma antaa odottaa itseään (ikuisesti Zverevin varjossa?)ja samalla miehen kypsymistä; aivan niin kuin kävi Ivanisevicinkin tapauksessa.


#49

Jos katsoit matsin täällä, niin ei jäänyt kyllä epäselväksi kumpi on tällä hetkellä ainakin VIELÄ kumman varjossa tuossa Kyrgios- Zverev kamppailussa :slight_smile:


#50

Mielestäni Kyrgios on tulevaisuuden No.1 ja moninkertainen slami-voittaja, jos vain saa pidettyä motivaation yllä. Se on varmaan se suurin Kyrgiosin heikkous. Sitä pönkittämään hän tarvisi jonkun tosi jämäkän valmentajan taaksen ja tukevan taustajoukon.

Tällä hetkellä tuntuu siltä, että hänellä ei ole ympärillään ihmisiä, jotka uskovat häneen ja samalla antavat motivaation ja merkityksen karvapallon hakkaamiselle - lukuun ottamatta vanhempia tietty. Vanhempien tuki pelkästään ei tosin tuolla tasolla riitä. Kyrgiosin tapaisille pelaajille pitää antaa syy pelata. Hän on niin lahjakas, että ilman syytä saattaa motivaatio hiipua salakavalasti. Tennis on liian helppoa hänelle.

Samaa vikaa oli aikoinaan Marcelo Riosilla. Ivanisevicilla oli suurena motivaattorina sisarensa vaikea sairaus; rahalle oli tarvetta.

Kyrgios on Ivanisevic 2.0. Mutta syyn pelaamiseen hän tarvitsee aivan huipulle päästäkseen, eikä raha mielestäni riitä syyksi. Vaikka mistä sitä tietää, monihan meistä on ahne paskiainen. :smirk:


#51

Kyrgios näytti minustakin ilmiselvältä moninkertaiselta GS voittajalta ollessaan 2014 vimpelissä ja 2015 australiassa kvartseissa. Ajattelin että tässä on todella peloton kaveri, joka ei koskaan hämmenny ja pystyy pelaamaan aina parastaan vaikka olisi miten tiukka paikka. Sittemmin huomasin että olin totaalisen väärässä. Pelaaminen on mennyt surkeaksi selittelyksi ja pään pyörittelyksi ja pelkäämiseksi. Intensiteettitason neljä vaihettahan ovat 4. tankkaaminen 3. rageaminen 2. kipsaaminen ja 1. tismalleen oikea intensiteettitaso. Syy miksei Nick koskaan chokkaa on siinä ettei Nick uskalla edes haluta voittoa niin paljon että Choukkaisi. Nick päinvastoin kuin edellinen kirjoittaja toteaa, ei uskalla ottaa vastuuta tuloksesta ja pelata joka päivä tosissaan tuli mitä tuli. Nick valitsee mieluummin helpomman tien ja pelaa tosissaan vain silloin kun tuulen vire, vastustaja, äidinmaidon koostumus ja hierojan näppituntuma on tismalleen oikea. Nick ei laita haalareita päälle laisinkaan, jos sitä ennen jo kalsarit menivät hiukan pyllyvakoon. Tämä on tietenkin keskenkasvuiselle normaali piirre, mutta yleensä mestarit ovat jo tuossa iässä ymmärtäneet, että mestarit voittavat matseja, vaikka lemmikkimarsulla ei sattunutkaan olemaan ihan se kaikkein paras cuddlypäivä. Nick on toistaiseksi pysynyt väläyttelijänä juurikin tästä syystä että hänestä ei lopulta ole mestariksi ellei asenne muutu ja laita niitä haalareita päälle oli sitten ne vaikka jo valmiiksi hikiset ja haisevat.

edit- Katsoin ketjua, ja tosiaan vielä maaliskuussa 2015 olin sitä mieltä että Kyrgios on potentiaalinen maailman ykkönen. Nyt en vielä yhden onnistuneen kisan myötä ole tosiaankaan paalamassa tuohon 2015 kantaani. Nyt ajattelen ennemminkin että tämä mies tulee todennäköisesti pilaamaan uransa ja jäämään ilman slämivoittoa. Toki mahdollisuudet pelillisesti voittoon on, mutta rohkeus pelata ja yrittää ja voittaa myös huonona päivänä puuttuu.


#52

Huippupostaus, monia samoja asioita olen mielessäni Kyrgiosta arvioidessa pyöritellyt. Nostona pakko ottaa tuo uskalluksen puuttuminen voittamiseen ja helpon tien valitseminen mitkä toistaiseksi olleet Kyrgioksen kohdalla ilmeisiä piirteitä. Se kun on niin paljon helpompaa pelata kunnolla silloin kun kulkee ja väläytellä yksittäisissä turnauksissa “mustana hevosena”. Tällöin voi huonot päivät kuitata “ei kiinnosta”-tyylisesti ja pääsee pakoon sitä että tiukan väännön jälkeen kaveri saattaa poistuakin voittajana kentältä.

Kyrgios on huikea taidoiltaan ja ominaisuuksiltaan huikea pelaaja, nautinto katsoa silloin kun pelaa tosissaan ja iskussa. Maailman ykkösen pitää pystyä tekemään tuota jatkuvasti viikosta toiseen, ottaa myös tappioita vastaan ja niistä opiksi ja tulla huonojen päivien/turnausten jälkeen nöyränä takaisin työmaalle. Tätä kurinalaisuutta ja pitkäjänteisyyttä Kyrgios ei ole vielä osoittanut, mutta lajin fanina toivon että kypsyy näihin vaatimuksiin jossain vaiheessa, ja jos näin käy niin menestystä varmasti luvassa


#53

Todella pinnallinen analyysi. Voiko Djokoa voittaa kahdesti peräkkäin jos ei uskalla voittaa?! Älytöntä puhetta, kun kattoo hänen pelitasoa ja sitä miten hän pelaa huippuja vastaan. Sen takia se voittaa huippuja ja sitten häviää jollekki sunnuntaipelaajalle, koska motivaatio-ongelma. Ei ole syytä miksi tehdä töitä jotain ATP-58 sijalla olevaa vastaan. Ei sen voittamisesta saa edes mainetta ja kunniaa.

Ohjauksen puute pojalla. Kuten sanoin, jos Kyrgios saa tarvitsemansa tuen ja ohjauksen jostain, alkaa tapahtua. Jos ei saa, kaveri jää keskinkertaisuudeksi. Pelosta ei ole kysymys. Paukuttaa Nadaleja sun muita laulukuoroon ku pikkupoikia…


#54

Olet oikeassa että kyseessä on myös motivaatio-ongelma, mutta niin kauan kuin Nick ei myönnä itselleen että oikeasti hänen kannaltaan enemmän rohkeutta vaatii pelata niitä ns ennakolta huonompia vastaan ja vieläpä sellaisena päivänä kun oma peli ei aivan suju silti kaikkensa antaen. Nämä ottelut legendoja vastaan ovat sellaisia joissa Nickille on helppo mennä kentälle. Hänellä on iso peli ja voi hyvänä päivänä voittaa kenet tahansa. Hänen harvemmin täytyy hävetä että häviää niin pystyyn ettei olisi kuulunut edes olla samalla kentällä jonkun legendan kanssa.

Ongelma on silti sama, kuin ikuisesti on taitavilla junnuilla, tuuppaavaa rumilla lyönneillä takaisin vääntävä vastustajaa vastaan. Monet sortuvat tankkaamaan, koska pelkäävät että häviäisivät vaikka antaisivat kaikkensa. Tästä voi päästä eroon vain myöntämällä, että jokainen ottelu on uusi tilanne ja tenniksessä voi hävitä vaikka olisi miten taitava tai lahjakas ja sinä päivänä se joka voittaa oli parempi ja yrittää oppia siitäkin häviöstä, vaikkei peli kulkenut ja vaikka tuntui ettei voitettavaa pelissä ollut.

Motivaatio löytyy vain sitä kautta että myöntää itselleen pelkäävänsä ja hyväksyy todellisen häviön mahdollisuuden ja alkaa nauttimaan tästä pelin henkisestä puolesta, joka on erittäin oleellinen osa tennistä ja sen haastavuutta.


#55

Tämä viimeisin oli mainio viesti! Voin allekirjoittaa tuon täysin. Monesti tosiaan toivoisi näkevän junnuja, joista aistisi että nauttisivat pelin henkisestä puolesta. Keskimäärin yleisempää tuntuu olevan kuitenkin se, että maila saa kyytiä aivan merkitsemättömissä paikoissa ja ihmeellistä jatkuvaa tuiskimista ja turhautumista näkee. Katsoja siinä kohtaa miettii, että näkeekö pelaaja matsia isompana kokonaisuutena ja henkisenä mielenkiintoisena haasteena, vai pelaako ottelua sillä tavoin, että “jos en lyö nyt onnistuneesti läpi, niin se on katastrofi ja mistään ei tule mitään”.
Toki se helposti kokematonta pelaaja turhauttaa jos vastassa tuuppari joka hakee kaiken, mutta tuossakin tilanteessa pitäisi olla ratkaisuna jokin muu kuin mailan paiskominen tai läskiksi homman laittaminen. Monesti tuntuu varsinkin junnupeleissä jos lahjakas pelaaja huomaa olevansa tappiolla tuupparia vastaan, niin alkaa ns. ylilyömään entistä kovempaa ja virheitä sataa. Myös sellaista näkee, että kovaa lyövä aikansa virheisiinsä turhauduttuaan alkaa tuupparia vastaan pelaamaan myös tuuppaustennistä ja tuo on monesti kaikista huonoin vaihtoehto, kun silloin poistuu omalta vahvuusalueelta ja antaa vastustajan määrätä pelin tempon.


#56

LOL! Taidat puhua ittestäs. Kuvitelkaapa kaikki tilanne jossa Kyrgios istuu pukuhuoneessa paskat housuissa sen takia, kun hetken kuluttua saa vastaansa Bautista-Agutin! Nick:‘OMG! OMG! OMG! Mä joudun pelata ubertuupparia vastaan, APUAAAA!’ LMFAO!

Yksinkertasesti naurettavaa analyysiä. Sinun omat haasteet kentällä - jos edes pelaat - eivät ole samoja kuin Nick Kyrgiosin haasteet. Teidän psykologiat ovat aivan eri maailmoista. Jos et ole koskaan kilpaa pelannu, et tosin pysty tätä ymmärtää. Ja se on ok, mutta pliis! Jotain rajaa.


#57

Minä kyllä tunnistan myös itseni Pahansuopan analyysista, jopa piinallisen hyvin. Sinun “analyysisi” taas osoittaa, että et ole koskaan oikeasti sisäistänyt tenniksen menttaalipuolta.


#58

Henkilökohtaisuuksiin meno kertoo yleensä siitä että kokee olevansa heikoilla käymässään keskustelussa, suosittelisin jatkossa kiinnittämään siihen enemmän huomiota mikäli nyt ylipäänsä haluaa käydä keskustelua.

Tuuppaus saa tietenkin erilaisia muotoja eri tilanteissa ja eri tasoisissa peleissä. En ole itse kovinkaan korkealla tasolla pelannut, mutta a-luokassa toki kuitenkin viimeksi reilut puolenkymmentä vuotta sitten. En väitä tietäväni huippupelaajan sielunelämästä omakohtaisesti, mutta paljon on asioista kirjoitettu ja nykyisin ainakin Nadal ja Federer myöntävät auliisti jännityksen merkityksen ottelun eri tilanteissa. Se osoittaa että he välittävät lopputuloksesta. He uskaltavat yrittää. Tällaista heikkouttahan ei vielä 80-luvulla juurikaan julkisesti myönnetty, elämänkerroissakin koukkaamisesta puhutaan aika vähän, paitsi vastustajien, mutta viime aikoina henkinen valmennus on mennyt varsin paljon eteenpäin ja enää näitä heikkouksia ei niinkään piilotella, vaan asioista puhutaan suoraan.

Huippupelaajat kuten Nadal ja Federer myöntävät pelkonsa ja myöntävät koukkaavansa ajoittain. He ymmärtävät että se on osa peliä ja jokainen pelaaja joutuu tuon pelon kohtaamaan, niin kauan kun välittää oikeasti ottelun lopputuloksesta. Huippupelaajan koukkaaminen ei tietenkään välttämättä aina näy niin että jokin lyönti ei pysy lainkaan kentässä. Se voi olla paljon hienovaraisempaa, vaikkapa lyönnin jäämistä lyhyeksi tai syöttösuuntien tehokkuuksien vaihtelua.

Maailman huipulla tuuppari voi tarkoittaa näkökulmasta riippuen vaikkapa Nadalia tai jopa Federeriä jossain tilanteessa. Ei Federerkään lyö koko ajan täysiä, varsinkin jos vastustaja osoittaa heikkoutta muunlaisessa pelissä. Saattaa houkutella vastustajan verkolle slaissilla ja pakottaa vastustajaa lyömään, jos tilanne sitä vaatii.

Jos olisi Kyrgiosin valmentaja, niin sanoisin että pyri kohti tilannetta jossa choketat. Tunnista se itsessäsi, ja nauti siitä pelon tunteesta. Silloin tiedät että olet lähellä optimipistettä. Nyt et vielä ole… Pelko yleensä osoittaa että olet lähellä jotain sinulle itselle tärkeää asiaa ja yleensä sitä kohti kannattaa mennä!


#59

Touchytouchy! Se, että ottaa henkilökohtasesti, kertoo yleensä siitä että kokee olevansa heikoilla käymässään keskustelussa. Myönnä vain pois, että puheesi Kyrgiosista on ihan hölmöjä, niin helpottaa. Kaikki on joskus väärässä ja sä olet sitä nyt.

Sinun puheesi symboloi hyvin suomalaisen urheilijan psykologiaa, joka perustuu pelkoon. Siihen ettei uskalla laittaa itseänsä likoon. Mutta tämä ei päde Kyrgiosiin.


#60

Niin siis puhuit minusta henkilönä, ja laitoit ajatuksia minun päähän. Se ei kuulu hyvään keskusteluun. Minäkin sorruin siihen sinun perässäsi sen verran että yritin vähän setämäisesti opastaa sinua keskustelemaan. Yhä uusi viestisi jatkaa henkilölinjalla vailla perusteluja. Se ei edistä keskustelua, mutta yrittää tappaa sitä. Minä kiitän sinua että sait tämän keskustelun aikaan, mutta keskustelupalstalla kukaan ei omista keskustelua joten sen tappamisyritykset ovat huonoa käytöstä. Tämä on minusta erittäin mielenkiintoinen aihe, ja tykkään keskustella tästä. Olen puhunut tästä paljon muuallakin kuin keskustelupalstalla. Ei minua myöskään henkilökohtaisesti haittaa nuo sinun henkilöperustelut, mutta keskustelu ei vain sillä tavoin etene ja ehkä joku muu saattaa säikähtää ja olla heittämättä omaa lusikkaansa soppaan, mikä olisi sääli.

Miksei Kyrgios pelkää, jos Federer, Nadal, Murray ja Djokovic ainakin ovat joskus myöntäneet pelkäävänsä? Onko Kyrgios immuuni pelolle? Hän voittaisi aina itseään huonommat vastustajat jos häntä vain huvittaisi voittaa, minusta se ei ole kovin uskottava perustelu. Kaikki urheilijat pelkäävät, ja tuo intensiteettitasojen 4 vaihetta on jenkkitenniksen psykologiselta valmentajalta, ei mikään suomalainen keksintö. Minusta kansallisuuksien sekoittaminen tähän keskusteluun on melko turhaa. Lopulta on kuitenkin vain ihmisiä. Toki voittamisen kulttuuria on olemassa, mutta ei tunnu järkevältä keskustella siitä kansallisena ilmiönä ja se vie tässä kohden asiaa pois ytimestä joa oli Kyrgios. Nyt ei puhuttu suomalaisista ongelmista vaan siitä miksi Kyrgios on tyytynyt väläyttelemään vaikka selvästikin pystyisi parempaan taidollisesti ja pelillisesti. Miksi Kyrgios niin helposti lopettaa pelaamisen ja tankkaa kuten 10-14 v kilpajunnut, jotka vielä harjoittelevat henkisen puolen perustaitoja.

Minusta se kertoo vain henkisen kypsymisen keskenkasvuisuudesta ja siitä ettei ole vielä ymmärtänyt miksi tennistä pelataan, ja mikä on tennisottelun tarkoitus. Se ei ole näyttää kenellä on kovin syöttö tai tyylikkäin kämenlyönti.