Jotkut sanovat, että hyvä asenne on tärkeintä. Ammattitenniksen listoilla on korkealla kuitenkin tyyppejä, kuten Kyrgios ja Tomic, joiden menttaalit on ajoittain ihan mitä sattuu. Siksi minusta on ihan sama, millainen asenne pelaajilla on, jos he ovat vaan tarpeeksi hyviä pelaamaan menestyksekkäästi ammattikentillä. Persoonan ilmaisu voi olla se kantava voima näille yksilöille, on mahdollista, että hyvin yksityiskohtaisella ja tarkalla ohjeistuksella näistä kavereista olisi saatu huippuammattilaisten sijasta challengereihin jämähtäneitä peruspelaajia. Tällä hetkellä tulkitsen, että heidän annetaan pelata siten, kuin he itse haluavat.
Vaikka Kyrgiosin ottelut Zvereviä ja Federeriä vastaan olivat tasaisia, jotenkin tekemisestä jäi minulle aavistuksen sellainen vaikutelma, että ei tuolla pelillä vielä oikeen pysty valtaamaan rankingin kärkisijaa. Kehittämisen kautta rakennetulla itseluottamuksella pitäisin Kyrgiosin ykköseksi pääsyä ehdottomasti mahdollisena. En vissiin saisi mainita pelitavasta vaan laitanpa huvikseen silti, että rannevippailu syöttörajan tuntumaan antaa tällä hetkellä vastustajille liikaa valinnanvaraa 
.
- kierroksen tappio Wimbledonissa taisi viedä lopullisesti nyt 32-vuotiaan Wawrinkan mahdollisuudet nousta ykköseksi. Keitä heitä nyt onkaan siiinä porukassa:
ATP:n eliittijoukossa (Year-End No. 1s) on nyt 17 pelaajaa ja 9 on noita muuten vaan ykkösiä; yhteensä siis 26 .
ATP:tä ei tunnu kiinnostavan ykkösrankingin historia. Avuksi on otettava wikipedia.
Täällä ovat kaikki kulloisetkin ykköset esiintymisjärjestyksessään.
Niitä taitaa olla noin yhdeksänkymmentä, mutta eri pelaajia heistä on siis vain 26. Ykköspaikalla onkin ajoittain ollut varsin tuulista…
Viimeisen 10 vuoden aikana paalupaikka on vaihtunut vain 10 kertaa. Sitä ennen vuonna 1973 alkavassa historiassa ovatkin ykköset vaihtuneet ajoittain aika tiuhaan. Se aika on palaamassa mutta milloin…
Vai ihan kysyttiin, haluanko varmasti elvyttää tämän ketjun. Tosin ei vaadittu sentään vastausta, mutta jossakin olen muistaakseni pitänyt jo Zvereviä vastauksena. Mutta del Potrohan nyt näyttää tekevän vaikka mitä… Tällä ja seuraavalla viikolla Federer keräsi vuosi sitten yhteensä 1000 p ja Nadal 1100. Sen jälkeen loppuvuodesta F sai vielä 1100 p Nadalin saadessa vain tähteitä. Ykköspaikka ei vielä sittenkään edes Djokovicille ole menossa.
Tsitsipasin nousun myötä tämäkin alkaa olla ajankohtainen. Kolmea vanhaa haastamassa on kolme 1990-luvulla syntynyttä. Muistelin joskus laittaneeni seuraavan tilaston, mutta koska en äkkiseltään löytänyt, niin laitetaan uudestaan. 1980-luvulla syntyneillä ykköseksi yltäneillä (Safin, Ferrero, Hewitt, Federer, Roddick, Nadal, Djokovic ja Murray) on varsin selvät rankingit, jotka ovat tiettyinä ikävuosina saavuttaneet. Kaikki kahdeksan siis olivat nousseet vähintään seuraaville sijoille:
- 21v-kaudella ATP-6 (heikoimpana Federer)
- 20v-kaudella ATP-12 (myös Federer)
- 19v-kaudella ATP-42 (Ferrero)
1980-luvulla syntyneistä yksikään pelaaja ei täyttänyt noita kriteerejä, vaikka del Potro lähellä olikin. Seuraavat pelaajat olivat jossain vaiheessa oikeassa tahdissa:
- 21v-kaudella: Coria ATP-4, del Potro ATP-5
- 20v-kaudella: del Potro ATP-8, Nalbandian ATP-12, Gasquet ATP-12
- 19v-kaudella: Gasquet ATP-12, Coria ATP-25, Robredo ATP-28, Monfils ATP-30, Berdych ATP-34, Vinciguerra ATP-38
1990-luvulla syntyneistä vastaavasti seuraavat:
- 21v-kaudella: Zverev ATP-3, Tsitsipas ATP-6 (ja varmaankin paranee)
- 20v-kaudella: Zverev ATP-3
- 19v-kaudella: Zverev ATP-20, Shapovalov ATP-23, Auger-Aliassime ATP-28 (ja kovassa nousussa, de Minaur ATP-31, Coric ATP-33, Tomic ATP-41
1988-1996 ikäluokissa siis ei siis oikein tilastojen valossa uutta ykköstä olisi tulossa. Zverev on ollut pitkään se lupaavin, Tsitsipas on viimeisen vuoden aikana nostanut itsensä mukaan, ja Auger-Aliassime on hyvässä nousussa myös. Jos vielä Shapovalov ja de Minaur nostaisivat itsensä tuonne kärkitusinaan, niin siinä olisi jo kova viisikko ottamaan viestikapulan vastaan nykyiseltä superkolmikolta.
Viisikko olisi jo paljon mielenkiintoisempi seurata kuin kolmikko, jos keskinäiset ottelut kaikkien kesken olisivat tasaisia alustasta riippumatta. Taitaa olla toiveajattelua.
Vielä mielenkiintoisempaa olisi seurata viisikkoa, joiden tasossa olisi eroa eri alustoilla, ja myös ne alustat olisivat selvästi erilaisia.
Tuleva parhaimmisto olisikin mukamas ja toivottavasti vain lempialustallaan oikeasti parhaimmistoa, sekö jotenkin toivottavaa?!
Mietipä uudestaan. Tuohan oikeastaan vaatisi toteutuakseen kenttäpäällysteen mukaisen erityisrankin Wimbledonin lisäksi muihinkin kisoihin. Siitä sitten seuraisi, että jonkinlaisen yleisrankingin mukainen parhaimmisto, vaikkapa mainittu viisikko, ei juuri toisiaan vastaan ainakaan loppukierroksilla pelaisi. Mitä mielenkiintoa siinä olisi?
Mielestäni on vain hyvä se, että tulevatkin massakuninkaat voivat voittaa myös ruoholla (+ 5 muuta kombinaatiota).
Jos esittämäni seuraamus on liioitteleva, niin parhaimmiston osaamiserojen kasvu eri pinnotteilla merkitsisi ainakin epätasaisempia otteluja heidän välillään.
Aikoinaan ennustamastani Veselystä ei sitten siihen tainnut olla, kun paras rankingkin on toistaiseksi vain 35. Olisiko tuleva uusi ykköspelaaja sitten tämä?
https://laine.keskuskentta.fi/uploads/default/original/2X/a/a4c5e27d77392adf4e260f2eded0c1d3064e9a3a.jpeg
Tässä ketjussa olen yli neljä vuotta sitten haarukoinut sitä, minkälainen pitäisi olla tulevan #1:n uran alkutaival, jotta tuosta asemasta voisi realistisesti haaveilla.
Päädyin siihen, että voittamiseen on tavallaan totuttava jo miesten sarjassa nuorena miehenä, alle 20-vuotiaana, ettei asiasta pääse kasvamaan minkään sortin peikkoa.
Nuoremmista ykköspaikan tavoittelijoista tähän kriteerin on selvittänyt jo aikanaan Zverev ja toisena nimenä taitaa olla de Minaur, siinäkö kaikki. Zverev tuntuu pysähtyneen paikalleen jo 22-vuotiaana.
Se muistuttaa minua suuren tennislehden kansikuvan huudahduksesta keväällä 2003 kuvan pelaajan ollessa 21 1/2 v: “Hänen oletaan olevan seuraava huippupelaaja mutta mitä hän odottelee?” Kansikuvapoika oli Federer. Tämähän ei enää kauan odotellut vaan parin kuukauden päästä voitti sen ensimmäisen majorinsa. Niin, mitä Zverev odottaakaan… Kuukauden päästä olisi hyvät kisat aloittaa tosi taival kohti suurpelaamista. Ja jos ei vieläkään!
Mitä tekee vielä kakskymppinen de Minaur, joka voitti 1. ATP:nsä jo 19-vuotiaana ja nyt toisen? Mitaksi on merkitty 183 cm, enkä oikein usko sen tulevalle suurpelaajalle riittävän mutta…
…eiväthän Roger ja Rafakaan ole kuin vajaan tuuman pitempiä. Nole kokonaista 2 tuumaa.
Ei se koko vaan…
Kun parhaimmiston keskimitta vääjäämättä tuntuu kasvavan, niin aikakauden lyhyempi porukka ei pärjää verkkoon nähden isommalla marginaalilla lyöviin jättiläisiin nähden näiden korkeampipomppuisemmassa pelissä. Syöttökin. Sinällään tietysti tuuma sinne tai tänne. So what! Mutta kyseessä on trendi, joka ei ainakaan agasseja ja hewittejä enää päästä ykköseksi kun 2030-luku lähenee…
Katsoinpa huvikseni match-upin Karlovic vastaan Rochus. Rochus-pätkä yhden käden rystyllään voitti kaikkien aikojen jättiläisen 2-1. Eihän tuo mitään todista, mutta kuka sen tietää jos vikkeläkinttuiset vielä maan perii.
Tilasto- ja todennäköisyyskäsitykseni ovat kai aika alkeellisella tasolla, sillä uskon niihin tavallaan kuuluvan se, että tilastot jossain vaiheessa oikenevat vastaamaan todellisuutta. Todellisuutta tilastot mittaavat joskus siis kovin huonosti vaikka ovat tietysti aina oikeassa tässä perustehtävässään.
Ranskaa on varsinkin miestenniksessä kohdannut huipputasolla melkoinen kato “kaikkina” menneinä vuosikymmeninä. Epävirallisesti oli kuitenkin kolme ranskalaista kärjessä 90 vuotta sitten. Näiden “kolmen muskettisoturin” jälkiä on kai parhaiten seurannut Y. Noah, joka yli 30 vuotta sitten taisi käväistä sijalla 3. Voitti kotoisen RG:nkin.
Tasossa näinä vuosina Ranskan edellä on ollut vain Yhdysvallat. Nytkin näillä molemmilla on parisen kymmentä nimeä 200 parhaan joukossa. Yhdysvalloilla on ollut näitä ykköspaikkoja kuitenkin vaikka kuinka.
Niinpä Djokovicin otteen (+Nadal ja Federer varalla) herpaantuessa paikan ottaakin vihdoin ranskalainen, sanokaa minun sanoneen. Näköisyydestä
en mene takuuseen…
Pouille, Humbert vai Moutet? Muut yrittäneet jo vuosikymmentolkulla.
Ugo Humbert, 21v, 188 cm, vasuri, kahden käden rysty.
Miinusta: Ei edes ATP-finaaleihin ole vielä yltänyt. Uransa alkuvaiheen hitain myöhempi ATP1 on ollut 1. tittelin jaagaamisesa toistaiseksi Rafter. 21 1/2 -vuotiaana ATP-turnauksen voitto.
Tsitsipasin nousun top5:een ja 21-vuotispäivän kunniaksi jo tutkin tämän mahdollisuuksia olla jonain päivänä #1.
Käydäänpä koko aineiston kimppuun, tosin hyppään tietokoneranking-ajan alusta Nastasen ja Newcomben yli, koska ainakin heidän top5:een nousunsa olisi ollut jo paljon aikaisemmin.
Alle 22-vuotiaina on top5:een noussut 27 peluria. Näistä itseäni hämmästyttänyt määrä, 20 nousi sittemmin #1:ksi (74%). Siinä on huomattava rajakohta, sillä ykkösistä vain Rios, Kuerten, Rafter ja Muster joutuivat siirtämään top5-paikkansa myöhempään ikään.
On siis ollut vain yksi neljästä tilastollinen todennäköisyys olla saavuttamatta ykköspaikkaa sitten aikanaan jos on päässyt top5:een ennen 22-vuotispäiväänsä.
Näistä 20:stä oma lukunsa on Murray, joka 21-vuotiaana top5:ssä mutta vasta 29-vuotiaana #1. Mediaani-ikä nousta ykköseksi siitä joukosta on 22 v. Ei siinä siten yleensä ole kauaa nokka tuhissut kun on ne viimeiset portaat huipulle otettu. Eikä toisaalta ihan huipulle ole ollut juuri mahdollisuuksia, jos täysiä ikävuosia on kertynyt jo 22 eikä vielä ole päässyt viiden parhaan joukkoon.
Jompikumpi on syynä tuohon tilastovääristymään. Joko nykynuorten peliuraa suunnitellaan liian varovaisesti tai vähitellen tulee “tungosta” viiden parhaan joukkoon 22-24-vuotiaista, joista sitten se seuraava ykkönenkin tulisi esim. vuotta myöhemmin.
Thiem nousi vitoseksi 24-vuotiaana jo melkein kaksi vuotta sitten, joten aika taisi mennä ohi. Tuore vitonen on 23-vuotias Medvedev. Hänkö se on, number one ensi vuoden lopussa?
Kun top 20 pelaajista yli puolet on nuorempia kuin Murray oli noustessaan ykköseksi, niin kait heillä teoriassa on ainakin mahdollista nousta kärkeen? Katselin tuossa race-listan no 10 (Zverew) koskevaa keskustelua jossa kuittailtiin toisilleen aiheesta missä vaiheessa 2018 hän nousee maailman ykköseksi! Sitä vaihtoehtoa että ei nousisi ei katsottu tarpeelliseksi tarjota…
Kukahan noista nuorista sitten loppujen lopuksi maan perii ratkaistaan korvien välissä, ei lihaksilla.
Ruusuvuori!
“Kun top 20 pelaajista yli puolet on nuorempia kuin Murray oli noustessaan ykköseksi, niin kait heillä teoriassa on ainakin mahdollista nousta kärkeen?”
En ole varma ymmärsinkö täsmällisesti tuon, mutta vastataan lyhyesti kahdella tavalla.
Tietysti on mahdollista, mutta ensin on kai noustava siihen huipun tuntumaan. En tiedä mikä on ollut suurin loikka viikossa tai oikeastaan kahdessa viikossa sijalta ‘kysymysmerkki’ ykköseksi.
Wawrinka nousi top5:een voitettuaan AOn 28-vuotiaana tammikuussa 2014. Menestyskausi loppui FOn hävittyyn finaaliin keväällä 2017. Wawrinkan huonoa tuuria oli, että keräsi kolme major-voittoaan väärässä järjestyksessä. Kolmena peräkkäisenä vuonna hän sen teki, mutta aina oli yli vuosi edellisestä GS-voitosta.
Ei ollut kaukana ykköspaikka ilman loppuvuoden 17 katkeamista Wimbyn 1. kierroksella Medvedeviin.
Niin ei vain tapahtunut. Tilastoista löytyy moniakin pelureita joiden top5-paikka oli myöhäinen ja jotka aivan hyvin olisivat voineet nousta ykköseksi asti mutta nousivat vain lähelle…Rafteria ja Musteria lukuun ottamatta. (Rios ja Kuerten olivat vielä nuoria, 22v päästessään top5:een.)