Tämä allaoleva no-deuce’ni joka oli tennis-traditioon paremmin sopiva kuin no-ad, ei sitten käytännössä toimikaan, ainakaan nykynelurissa.
Ongelma on siinä, että ratkaisutilanne tulisi geimissä peliin aikaisintaan vasta siinä vaiheessa kuin no-ad’kin eli kuuden pelatun pisteen jälkeen tilanteessa 40-40. Näitä on kuitenkin nelurissa useimmiten vain yksi tai kaksi.
Semmoinen muutos joka koskisi niin marginaalisia tilanteita pistelaskussa on yksinkertaisesti kaikessa sekoittavuudessaan hölmö.
Tulevanakin syksynä “ensi sukupolven kisassa” Milanossa taas luultavasti kokeillaan erilaisia pistelaskentoja tulevaisuuttakin varten. Kritiikin aihetta taitaisi olla siinäkin, että on taatusti mukavampi lukea vaikkapa sellaisia ottelutuloksia, kuten "voitti numeroin 6-4, 5-7, 7-6 kuin jotain “2-4, 4-3, 10-8”. Tämä koskee taatusti myös neluria.
Siispä, otteluja lyhyemmiksi mutta pistelaskuun pitäisi puuttua lempeämmällä kädellä kuin krouvit no-ad’it ja kaikenmaailman kombinaatiot erän geimi- ja toisaalta tie-break-pisteiden kanssa.
Tenniksessä on kaikille valmiiksi tuttu “paras viidestä”-käsite. Sen voisi ulottaa ottelutason voitettujen erien määrästä geimitasonkin pisteisiin. Näinikkää: Geimin voittaa se pelaaja joka ensin voittaa kolme pistettä kuitenkin edellyttäen, että samalla tulee voittaneeksi kaksi viimeistä pistettä peräkkäin.
Katekismuksen sanoin: Mitä se on (vain viitseliäimmille)?
Se merkitsee sitä, että geimin ollessa 2-1-tilanteessa (1-2 tai 30-15, 15-30) silloin häviöllä ollut mutta seuraavan pisteen voittanut saa edun tilanteessa 2-2. (Olisihan juuri sen pisteen voittaminen merkinnyt geimin voittoa sille toiselle, numeroin 3-1 (tai 40-15), paalupaikkaa vaihdettava!) Syöttö suoritetaan edusta huolimatta luonnollisesti ykkösruutuun. Jos häviää etupallonsa, etu siirtyy välittömästi ja suoraan vastustajalle. Tämä syöttö tietysti kakkosruutuun. Näin jatketaan kunnes jompikumpi saa etunsa hyödynnettyä ja on voittanut samalla kaksi peräkkäistä pistettä.
Tämä “paras viidestä” -geimisovellus on no-ad’iakin neljänneksen lyhyempi ja tulisi myös siksi todennäköisemmin käyttöön. (Ehkä kolmanneksen lyhyempi tradiin verrattuna.)Myös pisteiden määrä voi tulla aika lähelle sitä, mihin Milanossa päästäisiin vasta kahdella tempulla: lyhyet erät neljään geimiin ja geimi no-ad-säännöllä.
Ylivertaista noihin ATP-järjestelyihin nähden tulisi olemaan oikeitten murtojen (etupalloineen) lisäksi vastamurtojen lisääntyminen (jopa nykyistä trad. pistelaskusysteemiä yleisemmiksi).
Ylläoleva siis toimisi hyvin nykynelurissakin mutta parhaiten sen edut näkyisivät noissa väkisin tehdyissä seuraavan sukupolven monimutkaisissa pistelaskuviritelmissä.
Geimi-tilanteen hahmottaminen ei pelurivinkkelistäkään voi muodostua ongelmaksi: Kolme pistettä, tosin kaksi peräkkäin, toden sanoo.
JK. Turkasen hankalaa on tällaisten sääntöjen selkokielinen kirjoittaminen täsmällisesti ja kaikenkattavasti. Huomasin, että kyllä tennissääntöjenkin vastaava kohta on täytynyt kirjoittaa auki aika tarkkaan. Näin ehdotukseni kuuluu samalla kielellä.
Geimissä eli pelissä pisteet laskettaisiin seuraavasti siten, että syöttäjän pisteet luetaan ensiksi:
Ei pisteitä – ”Nolla”
Ensimmäinen piste – ”15”
Toinen piste – ”30”
Kolmas piste – ”40 ja peli”
paitsi jos kumpikin pelaaja/pari on voittanut kaksi pistettä, tilanne on ”tasan”.
”Tasan” tilanteessa on ”etu” pelaajalle/parille, joka voitti edellisen pisteen. Jos sama pelaaja/pari voittaa myös seuraavan pisteen, pelaaja/pari voittaa ”pelin”; jos taas vastustaja voittaa pisteen, etu siirtyy vastustajalle. Pelaajan/parin täytyy voittaa kaksi perättäistä pistettä voittaakseen ”pelin”.